Gurun rooli


Puhun tänään Gurun roolista henkisen tien kulkijalle. Jotkut ajattelevat että Guru on henkilö joka voi antaa henkistä ohjausta, joka antaa syvällistä tietoa henkisellä tiellä, joka antaa meditaatiotekniikan tai jonkun muun henkisen harjoituksen, ja joka on johtaja. Mutta Guru on paljon enemmän. Guru ei ole pelkästään johtaja, ei vain hän joka antaa henkisiä harjoituksia. Guru on enemmän. Guru ohjaa prosessia johon henkinen kokelas on lähtenyt. Guru ei ole opettaja. Opettaja antaa ohjeita ja siinä kaikki. Ensiksi annetaan opetus, oppilaan tulee omaksua opetus ja soveltaa sitä.

Mutta Guru tekee enemmän, Guru on enemmän. Guru voi antaa opetusta kuten opettaja, mutta Guru varmistaa että oppilaalla on tarvittava oppimiskyky. Ja jos oppilaalla on vaikeuksia, Guru tulee oppilaan luokse ja antaa suoraa opetusta niin että oppilas kykenee oppimaan materiaalin ja edistymään opinnoissaan. Guru opettaa suoraan sitä jota hän ohjaa. Hän auttaa suoranaisesti henkisessä elämässä. Hän ohjaa, hän on oppilaan kanssa ja hän varmistaa että oppilas kykenee soveltamaan sen mitä hän on opettanut. Jos oppilaalla on vaikeuksia, hän ottaa sen huomioon. Ja jos oppilas tarvitsee apua, jos oppilasta kohtaa vakava este, jota hän ei voi yksin ylittää, Guru ei unohda oppilasta eikä jatka opetusta siten että oppilas epäonnistuu. Guru menee oppilaan luokse ja auttaa häntä henkilökohtaisesti poistamaan esteen ja kulkemaan eteenpäin. Sellainen on Gurun sitoutuminen vilpittömään oppilaaseen. Niinpä Guru ei ole pelkästään se joka osoittaa tien, opettaa ja antaa ystävällisiä neuvoja. Guru tekee enemmän. Guru auttaa suoranaisesti antaumuksellista oppilasta niin että hän voi saavuttaa sen mitä hän vilpittömästi haluaa.

Ja henkinen elämä on sellaista että useimmat ihmiset jossakin vaiheessa tarvitsevat apua. Se on kovaa koulua ajoittain. Jos ihminen haluaa sitä kulkee eksymättä, ilman että vastoinkäymiset vievät voiton, hän saattaa tarvita ajoittain suoranaista apua. Todellinen Guru antaa tätä apua. Se ei ehkä tapahdu silloin kun oppilas sitä haluaa. Oppilas voi haluta, mutta ei ehkä sitä mitä hän tarvitsee.  Niinpä oppilaan ei pidä olla tuomarina koska Gurun pitäisi auttaa tai olla auttamatta. Ja Guru voi auttaa monella tapaa. Guru voi luoda sellaiset olosuhteet oppilaalle että tietty samskara saa tilaisuuden ilmentyä, ja psyyken sisäinen este voi täten saada ilmaisunsa ulkoisesti luoden ristiriitatilanteen, mutta ilmentäen tuon samskaran. Tällä tavoin henkilö voi polttaa tuon siemenen joka estää hänen edistymistään. Tällainen asioihin puuttuminen on Gurun armoa. Se voi olla tuskallista, se voi olla riemullista, mutta se on Gurun armoa. Ja usein tarvitaankin Gurun suoraa väliintuloa jotta piilevät samskarat saisivat ilmauksensa.

On myös toinen  tapa jolla Guru voi puuttua tapahtumiin: Kun vilpitön oppilas kohtaa jonkin vaikeuden, psyykkisen tai fyysisen, jossa hän kärsii suuresti, Guru voi myötätunnosta vapauttaa oppilaan tuosta kärsimyksestä. Guru voi ottaa oppilasta kädestä, taluttaa häntä ja poistaa esteen oppilaan edestä. Näin Guru myös tekee. Mutta Guru ei ehkä toimi oppilaan tahdon mukaisesti. Oppilas voi ajatella kuten lapsi: ”Haluan tätä, haluan sitä, haluan sen. Guru, auta minua saamaan se.” Ja Guru ei ehkä auta. Mutta toisaalta, jos halu on aiheellinen, Guru saattaa auttaa. Kuten lapsi oppilas ei ehkä tiedä Gurun armon ja väliintulon oikeaa hetkeä ja oikeaa paikkaa. Oppilaan tulee jättää se päätös Gurulle.

On olemassa myös kolmas tapa jolla Guru voi suoranaisesti auttaa. Se on antamalla tietoa ja ymmärrystä suoran intuitiivisen kommunikaation avulla. Guru voi antaa tietoa ja ymmärrystä oppilaalle niin että hänen mielen hämmennyksensä katoaa. Jos Guru ottaa fyysisen hahmon, hän voi antaa tämän tiedon fyysisen välikappaleen kautta. Jos hän ei ota fyysistä hahmoa, tai jos hän haluaa, hän voi antaa tiedon suoraan oppilaalle, ehkä oppilaan sadhanan aikana tai elämän hiljaisina hetkinä. Hän antaa suoranaista oivallusta, suoran kokemuksen. Hän koskettaa oppilasta ja antaa suoran kokemuksen Parama Purusasta, niin että tieto tulee automaattisesti oppilaan mieleen. Hän antaa armollaan tietoisuuden syvempiä tiloja. Jos on paljon esteitä, hän auttaa ihmistä poistamaan esteet. Hän itse poistaa esteet, yhden kerrallaan, ja sitten kun oppilas on valmis, hän itse antaa kokemuksen, suoran kokemuksen. Sellainen on Gurun armo.

Siksi sanon että Guru ei ole pelkästään opettaja. Tulisi tehdä ero opettajan ja Gurun välillä. He eivät ole sama asia. Opettaja opettaa, se on hyvä niin. Ihmiset tarvitsevat opetusta monissa asioissa. Jopa joogassa, jopa meditaatiossa ihmiset tarvitsevat ohjausta. Mutta opettaja ei anna suoranaista apua. Opettaja opettaa, ja riippuu oppilaasta oppiiko hän asian. Mutta Guru on erilainen. Hän antaa ohjausta ja sitten hän auttaa suoranaisesti vilpitöntä oppilasta kulkemaan eteenpäin henkisellä tiellä.

Niinpä Gurun ja oppilaan suhde on molemminpuolinen. Se on molemminpuolinen suhde johon kuuluu molemminpuolinen omistautuminen. Se ei ole liikesuhde: ”Minä annan sinulle tätä ja sinä annat minulle tuota.” Se ei ole sellainen. Mutta se edellyttää suurta sitoutumista. Mitä enemmän oppilas kääntyy Gurun puoleen, antautuu Gurulle, antaa sydämensä ja sielunsa Gurulle, antaa koko mielensä Gurulle, sitä enemmän Guru on vapaa auttamaan oppilasta suoranaisesti.

On olemassa vain yksi Guru. Guru on tuo Ääretön Tietoisuus joka piilee kaiken olevaisen alla. Parama Purusa on todellinen Guru. Kun Guru ilmestyy fyysisessä maailmassa tai hienosyisillä tasoilla auttaakseen eläviä olentoja, Hän käyttää apunaan aineen viittä perustekijää ilmentääkseen itseään eläville olennoille. Mutta Hän Itse on samskaroiden värittämän olemassaolon tuolla puolen. Hän on itsessään kokonainen, aina läsnä kaikkialla. Hänessä ei ole mitään dualistisuutta. Hänen silmänsä ovat aina auki ja siksi Hän voi nostaa illuusion hunnun. Hän voi avata sokean silmät.

Ja miksi Hän tekee sen? Koska Gurulla on ääretön rakkaus jokaista elävää olentoa kohtaan. Hän on syvästi rakastunut jokaiseen elävään olentoon, ja Hän tarjoaa rakkauden käden jokaiselle joka ottaa Hänet vastaan, auttavan käden ehtoja vailla olevalla rakkaudella. Hän ottaa jokaisen lapsen joka vilpittömästi kutsuu Häntä syliinsä ja vie kotiin. Sellainen on Hänen myötätuntonsa. Hän on myötätuntoinen, kaikkitietävä, kaikkialla läsnä ja ajan tuolla puolen.

Niinpä Guru ei ole aikaan sidottu olemus. Hän voi ilmentyä ajan piirissä. Hän voi ilmentyä psyykkisellä tasolla, fyysisellä tasolla auttaakseen eläviä olentoja, saadakseen heidät tiedostamaan Hänen olemassaolonsa. Mutta Hän itse ei ole näiden rajoittavien tekijöiden  piirissä. Hän vain voi ilmentyä tässä rajallisessa kontekstissa. Hänen olemassaolonsa on kaikkien rajoitusten tuolla puolen, ja siksi Hän pystyy ohjaamaan eläviä olentoja tuohon vapauden tilaan. Hänen myötätuntonsa, Hänen ääretön rakkautensa vetää Hänet tähän toimintaan.

Suuren ja pienen välillä on molemminpuolinen vetovoima. Tuo ydin, tuo Kosminen Ydin, loistaa kaikille kuten kirkas aurinko ja vetää puoleensa jokaista elävää olentoa. Sillä on yksi toive. ja mikä on tuo toive? Se on tuoda kaikki elävät olennot takaisin Hänen luokseen, takaisin Häneen. Hän toivoo että jokainen elävä olento vapautuu rajallisen olemassaolon kahleista.

Niinpä Guru tekee enemmän kuin opettaa. Guru ottaa elävää olentoa kädestä ja sanoo: ”Lapseni, olen niin onnellinen nähdessäsi sinut. Tule mukaani, tule mukaani. Vien sinut kotiin.” Ja ottaen elävää olentoa kädestä hän taluttaa tätä tietä pitkin. Ja Guru tulee vastaan ovelle ja ottaa elävän olennon syliinsä ja pitää siellä ikuisesti ehdottomassa rakkaudessa. Tämä on Gurun rooli. Vain Korkein Olemus voi olla Guru. Mikään alempi tietoisuus ei voi suorittaa tätä toimintaa, vaikka Korkein Guru voi ottaa rajoituksia toteuttaakseen tuon tehtävän. Opettajat voivat opettaa, mutta ainoastaan Guru voi viedä elävän olennon kotiin.

Kuka säätelee Gurua? Voiko ihminen säädellä Gurua? Sanoisin että vain tuo Ääretön Tietoisuus voi säädellä Gurua. Guru on ikuisesti itsessäänloistava, ikuisesti itseensäsulautunut olemus äärettömän rakkauden valtameressä.