Yama & Niyama

” Kun noudatat elämässäsi jaloja periaatteita, sanasi ovat tosia ja myötätuntoisia. Et halua koota mitään yli oman tarpeen, et anasta toisilta, etkä himoitse toisten omaa. Et kadehdi toisten saavutuksia. Näet kaikessa yhden Kosmisen Olemuksen.” Hiljaisuuden kuiskaus

 

Yama ja Niyama ovat henkisten harjoitusten ydin ja perusta – ilman niitä muut harjoitukset ovat turhia. Sanskritinkieliset sanat yama ja niyama tarkoittavat elämän eettisiä periaatteita. Yaman ja niyaman noudattaminen auttavat meitä elämään harmoniassa muiden kanssa ja puhdistavat mielemme, jotta voimme kokea todellisen, jumalallisen Itsemme. Eettisyys on sisäisen viisautemme ilmaisua ja todellinen luontomme.

Eettiset ohjeet on kiteytetty kymmeneen käytännönläheiseen periaatteeseen. Ne sopivat kaikille asuinpaikasta, sukupuolesta tai kulttuurista riippumatta ja ohjaavat ihmistä sisäiseen muutokseen. Sisäinen muutos puolestaan heijastuu yhteiskuntaan ajatusten, sanojen ja tekojen valintoina ohjaten niitä kaikkien hyvinvoinnin edistämiseen, harmoniaan ja rauhaan.

Toimitaanko eettisten periaatteiden mukaisesti vai niitä vastaan, riippuu teon takana olevasta motiivista. Vaikka kaksi ihmistä tekisi ulkoisesti saman teon, voi toisen teko olla eettisten periaatteiden mukainen ja toisen niiden vastainen motiivista riippuen.

Yama tuo harmoniaa yhteiskuntaan

Yaman periaatteiden tarkoitus on muuttaa vahingolliset, itsekeskeiset käytöstapamme elämää tukeviksi voidaksemme elää turvallisessa ja myötätuntoisessa maailmassa, jossa kaikkien hyvinvointi on tärkeää.

Ahimsa, väkivallan välttäminen

Ahimsa ohjaa meitä välttämään väkivaltaa ajatuksin, sanoin ja teoin. Silloin emme tarkoituksellisesti loukkaa, vahingoita, tuota tuskaa tai kärsimystä muille eläville olennoille. Itsensä ja muiden puolustaminen ei ole ahimsan vastaista, mutta kostaminen on.

Väkivallattomuuden periaate ulottuu kaikkiin eläviin olentoihin: ihmisiin, eläimiin, kasveihin ja muuhun luontoon. Jokainen olento rakastaa elämäänsä ja sillä on oikeus elää ja olla onnellinen tässä maailmassa. Eläimen tappaminen, oli se sitten susi, hiiri tai pieni muurahainen, rikkoo ahimsan periaatetta, jos se ei ole välttämätöntä vaan tehdään pelkästään mukavuussyistä.

Väkivallan ja kärsimyksen välttäminen ohjaa siihen, että pyrimme välttämään eläinten tappamista ravinnoksi. Mitä kehittyneempi ja älykkäämpi elävä olento on, sitä enemmän se kärsii julmasta kohtelusta, jota nykyinen tehotuotanto on pahimmillaan Suomessakin. Siksi ahimsan periaatetta noudattava valitsee kasvisruokavalion. Kasvitkin ovat eläviä olentoja, mutta niiden kyky kärsiä on pienempi kuin kehittyneempien olentojen kuten sikojen, lehmien tai kanojen.

Ystävällisyys kaikkia eläviä olentoja kohtaan kehittää ihmisessä myötätunnon ja universaalin rakkauden tunnetta.

Satya, hyväntahtoinen totuudellisuus

Satya on tärkeä harjoitus henkisellä tiellä, sillä henkiseen päämäärään päästäkseen on opittava tuntemaan perimmäinen totuus. Satyalla tarkoitetaan totuudellisuutta, joka kumpuaa ahimsan, väkivallattomuuden periaatteesta. Sen tarkoituksena ei ole vahingoittaa tai loukata muita. Satya ohjaa meitä välttämään valehtelemista ja pahan puhumista toisista. Pikku valheilla haluamme usein tehdä elämästämme helpomman, saada jotain jota kaipaamme tai välttää reaktioita, joita emme halua. Valehtelu vie pohjan luottamukselta ja on vahingollista ihmissuhteille.

Satya on mielen oikeaa toimintaa ja totuuden puhumista ystävällisessä, hyvää tarkoittavassa hengessä. Sisäisenä harjoituksena se merkitsee syvää vilpittömyyden tilaa, jossa ihminen on täysin rehellinen itselleen. Kun ihminen pitäytyy satyassa, hänen sanansa toteutuvat, koska hän liikkuu harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa. Satyaa noudattava elää totuudessa, on sisäisesti sama ihminen kuin ulospäin. Hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa ovat yhtä. Hän saavuttaa vivekan, erottelukyvyn, syvän ymmärryksen siitä, mikä elämässä on totta ja mikä illuusiota.

Asteya, pidättäytyminen varastamisesta

Asteya on henkinen harjoitus, jossa emme ota mitään, mikä ei kuulu meille tai mitä ei anneta meille. Asteyaa noudattava ei varasta ajatuksin, sanoin eikä teoin. Varastamisen ajatteluakin pidetään eettisesti varkautena, jos ainoastaan kiinnijäämisen pelko estää teon toteuttamisen. Asteyan vastaista on myös, jos jättää tekemättä jotain, mitä on luvannut tehdä.

Varastamisen taustalla voi olla riittämättömyyden tunne tai tyytymättömyys omaan itseen ja elämäänsä. Tämä voi johtaa omaisuuden tai ideoiden varastamiseen, mustasukkaisuuteen ja kateuteen, alhaiseen itsetuntoon, tyytymättömyyteen, vihaan, ahneuteen ja katkeruuteen. Muinaiset joogit varoittivat kulkemasta tällaista itsetuhon tietä ja rohkaisivat ihmisiä kunniallisuuteen ja arvostamaan kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on. Silloin mielestä tulee rauhallinen ja hiljainen. Jos mieli aina haluaa jotain, siitä tulee heikko.

Brahmacharya, pyhyyden havaitseminen kaikessa

Monissa joogateksteissä brahmacharyalla tarkoitetaan elämistä selibaatissa, pidättäytymistä seksuaalisuudesta. Shrii Shrii Anandamurtin mukaan brahmacharya koostuu sanoista Brahma (Korkein Tietoisuus) ja charya (seurata, liikkua kohti). Se siis tarkoittaa liikkumista kohti Korkeinta, eikä sillä ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Hienosyisellä tasolla brahmacharya muistuttaa meitä, että kaikki tässä universumissa on kaikkialla läsnä olevan Korkeimman Tietoisuuden erilaisia ilmenemismuotoja. Silloin ihminen kohtelee kaikkia kunnioittavasti.

Kun harjoitamme brahmacharyaa sen karkeammassa muodossa, pidättäydymme addiktioista kuten ylensyönnistä, vastuuttomasta seksuaalisesta käyttäytymisestä, pelihimosta, ylettömästä shoppailusta. Se ei tarkoita halujen kieltämistä tai niiden tukahduttamista, vaan niiden hallitsemista niin, etteivät ne hallitse meitä. Brahmacharya on prosessi, joka muuttaa maalliset halumme ymmärrykseksi, että niitä kaivatessamme etsimme yhteyttä rakkauden täyttämään sisäiseen Itseemme. Tämä harjoitus selkeyttää mielen.

Aparigraha, yksinkertainen elämäntapa

Aparigrahan, yksinkertaisen elämäntavan periaate, ohjaa meitä asenteeseen, jossa vältämme ahneutta ja omistushalua. Silloin emme kerää enempää omaisuutta kuin tarvitsemme hyvään elämään itsellemme ja läheisillemme. Liika tavara vain tekee kodista ja mielestä sotkuisen. Mitä enemmän omistamme, sitä enemmän huolta sen ylläpitäminen tuottaa ja mieleen nousee pelko sen menettämisestä. Mieli joutuu epätasapainon tilaan.

Elämme kulttuurissa, joka on ylikuluttamisen ja -tuottamisen kierteessä. Mieli ei ole koskaan tyytyväinen. Jos ajattelemme vain taloudellista kasvua, jos meitä motivoi vain loputtomat toiveet, ei kasvuvaatimuksilla ole rajaa. Ylikulutuksen seuraukset näkyvät usein maailman köyhimpien ihmisten ympäristössä esimerkiksi metsäkatona, kuivuutena, makean veden puutteena, maaperän eroosiona ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä.

Niyama puhdistaa mielen

Niyaman periaatteet ohjaavat sisäistä muutostamme.  Mielemme hienosyisemmät kerrokset avautuvat, mielemme laajenee ja pääsemme kokemaan todellisen sisäisen Itsemme, rauhan, onnellisuuden ja puhtaan rakkauden tyyssijan.

Saocha, puhtaus

Saochan päämääränä on saavuttaa mielen puhtaus ja selkeys. Sitä tukevat kehon ja vaatteiden puhtaudesta ja tavaroiden kunnosta huolehtiminen sekä ympäristön järjestys ja siisteys. Kehoa puhdistetaan sattvisella, hienosyisellä kasvisruoalla ja juomalla vettä riittävästi sekä paastoilla.

Säännöllinen meditaatio ja myönteiset ajatukset puhdistavat mieltä. Mielen puhtautta edistää myös mielelle vahingollisten kirjojen, lehtien, tv-ohjelmien, elokuvien ja muiden medioiden sekä internetsivustojen välttäminen.

Puhdas, tasapainoinen, mieli vastaanottaa Korkeimman Tietoisuuden selkeästi, koska se ei ole täynnä itsekkyyden, mielitekojen ja ahneuden likaa. Se kunnioittaa kaikkia olentoja ja esineitä, jolloin ahneet ajatukset ja mieliteot alkavat vähentyä.

Santosha, mielenrauha

Mielen tyyneyden ja tyytyväisyyden ylläpitäminen on tämän eettisen periaatteen päämäärä. Mielen ominaispiirre on liikkua sinne tänne, haluta sitä ja tätä. Ihminen ei voi tukahduttaa tätä ominaisuutta, mutta voi valita kohteen, johon keskittää mielensä. Olemme oppineet etsimään perustarpeiden tyydytystä pankkitilistä, isosta talosta, uudesta autosta jne. Halutun asian saavuttaminen voi tuottaa hetkellisen nautinnon, mutta pian mieli ryntää uusien asioiden perään, sillä mikään rajallinen ei voi tyydyttää rajattomia tarpeitamme. Jos mieli haluaa aina jotain, siitä tulee heikko ja tyytymätön.

Mielenrauhan säilyttäminen on tärkeä taito, kun maailma ympärillämme on epätasapainossa. Kun ymmärrämme, että kaikki asiat maailmassa, niin miellyttävät kuin epämiellyttävätkin, ovat väliaikaisia, opimme päästämään irti, hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Se ei tarkoita vaikeiden olosuhteisen, konfliktien tai vaikeuksien välttämistä. Päin vastoin. Santoshan tila saavutetaan, kun löydämme mielenrauhan ja tyytyväisyyden vaikeuksienkin keskellä. Henkiset harjoitukset kuten meditaatio lisää mielenrauhaa ja mielen kompleksit katoavat vähitellen.

Tapah, pyyteetön palvelu, auttaminen

Shrii Shrii Anandamurti korostaa muiden pyyteettömän auttamisen ja palvelun tärkeyttä, sanskritiksi tapah. Tapah parantaa kaikkien elävien olentojen elämää ja edistää yhteiskunnan hyvinvointia. Tämä periaate innostaa sellaiseen toimintaan, jota ohjaa epäitsekkyyden ja universaalin rakkauden henki. Oleellista on teon tarkoitusperä. Apua tarvitsevaa autetaan myötätunnon hengessä toivomatta vastapalvelua, palkkiota, kiitosta tai arvostusta. Pyyteetön palvelu edistää mielen puhtautta, tyytyväisyyttä, myötätuntoa ja ystävällisyyttä kaikkia olentoja kohtaan.

Svadhyaya, todellisen tiedon omaksuminen

Svadhyaya on todellisen tiedon ja totuuden etsintää. Tämän periaatteen tarkoituksena on oppia ymmärtämään oman olemassaolomme ja maailmankaikkeuden luonnetta.

Ulkoisena harjoituksena svadhyaya merkitsee henkisesti inspiroivan kirjallisuuden ja blogien lukemista sekä osallistumista retriitteihin, seminaareihin, koulutuksiin ja luennoille, jotka auttavat ymmärtämään paremmin itseämme ja todellista olemustamme.

Svadhyaya pitää sisällään myös sydämemme avaamista edistäviä harjoituksia kuten henkisten laulujen ja mantrojen laulamista sekä henkisten opettajien elämästä kertovien tarinoiden lukemista. Myös runous puhuu kieltä, jota sydän ymmärtää. Henkiseen seuraan hakeutuminen on osa svadhyayaa.

Svadhyayan sisäinen harjoitus on syvää omien ajatusten, sanojen ja käyttäytymisen tutkiskelua tai istumista hiljaisessa meditaatiossa sisäistä Itseä tutkien. Maallinen tieto on riippuvainen ajasta, paikasta ja henkilöstä. Henkinen tieto on universaalia, muuttumatonta ja ikuista. Tiedon yhdistäminen omaan kokemukseen auttaa meitä pääsemään sisällämme olevaan tiedon lähteeseen ja ymmärtämään Atmanin, sielumme todellisen luonteen. Kaikki tieto löytyy lopulta ihmisen sisältä.

Iishvara Pranidhana, elämän suunta ja päämäärä

Iishvara Pranidhana tarkoittaa Iishvaran eli maailmankaikkeuden luojan ottamista elämämme päämääräksi. Iishvara tarkoittaa Brahmaa, Luojaa, Korkeinta voimaa, Korkeinta Tietoisuutta, Jumalaa,  mitä nimeä haluammekaan käyttää. Pranidhana puolestaan tarkoittaa liikkumista kohti. Tämä eettinen periaate korostaa henkisen päämäärän ja suunnan tärkeyttä ihmisen kehityksessä.

Päämäärän saavuttaminen edellyttää kaikkien yaman ja niyaman periaatteiden noudattamista, jolloin mielessä vallitsee totuus, sopusointu, tyytyväisyys, puhtaus ja todellisen tiedon tunteminen.

Jos haluamme puhdistaa mielemme vääristymistä, voimme viljellä ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme niiden vastakohtia. Jos esimerkiksi huomaamme olevamme joissain tilanteissa ahneita, harjoittelemme silloin anteliaisuutta. Teemme elämästämme onnellisemman myös ajattelemalla tietoisesti elämämme positiivisia puolia negatiivisten asemasta anteeksiannon, suurpiirteisyyden ja myötätunnon avulla.

Lue lisää: Yama ja Niyama – Henkisen elämän eettinen perusta