” Maailmankaikkeudessa vallitsee herkkä tasapaino, suurenmoisen monimuotoinen ja kuitenkin yksinkertainen. Liikkua tällaisessa tasapainossa, hengittää tähtien rytmissä – se on elämän tarkoitus ja totuuden tie.” Hiljaisuuden kuiskaus
Minkä tahansa ideologian, jonka halutaan ohjaavan yhteiskunnallista kehitystä, täytyy palvella ihmisten tarpeita – fyysisten ja psyykkisten tarpeiden lisäksi myös heidän henkisiä tarpeitaan. Näiden tarpeiden tukahduttaminen vahingoittaa sekä yksilöitä että koko yhteiskuntaa. Kun ihminen on vahva näillä kolmella alueella, hän pystyy ilmaisemaan syvintä ihmisyyttään.
Henkisyys on eri asia kuin dogmaattinen uskonto. Henkisyys on tietoisuuden laajentumista, syvä sisäinen kokemus, oivallus siitä, että olemme kaikki yhtä. Koko universumi, kaikki ihmiset, eläimet, kasvit ja muu luonto ovat yhteydessä toisiinsa, osa suurta elämän verkostoa. Henkinen kehitys ravitsee sellaisia arvokkaita inhimillisiä ominaisuuksia kuin myötätunto, epäitsekkyys, yhteistyökyky, sisäinen tasapaino, ilo ja rakkaus. Henkisyydelle rakentuvat arvot vaalivat kehitystä, yhteistä menestymistä ja vapautta yhteiskunnassa sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmisten ja muiden elävien olentojen välille.
Nykyinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä on epävakaa ja kestämätön ja on johtanut lisääntyviin kriiseihin. Suuryritysten kritiikki, kestävän elämäntavan mallit, yhteisöllisyyden kehitys, edistykselliset uudet teknologiat ovat kaikki tärkeitä, mutta eivät vielä riittäviä muutoksia, jotta tasapaino voisi palautua maailmaan. Niistä puuttuu muutosta ohjaava visio, joka on luonnostaan kestävä.
Ihmiskunta tarvitsee nyt mallin, jonka arvot ja periaatteet inspiroivat ihmisiä ja antavat heille toivoa. Yhtä tärkeää on, että löytyy johtajia, jotka edistävät kaikkien elävien olentojen hyvinvointia. Nämä kaikki toteutuvat PROUT-yhteiskuntamallissa, jonka kivijalkana ovat uushumanistiset ja eettiset arvot ja joka tuo ratkaisuja nykyhetken maailmanlaajuisiin ongelmiin.
Tilaa Visio paremmasta maailmasta -kirja kaupastamme!
PROUT
”Ei voida puhua henkisyydestä ja olla välittämättä yhteiskunnan tilasta”
Shrii Shrii Anandamurti (P.R. Sarkar 1921-1990), intialainen ajattelija, aktivisti, filosofi ja henkinen mestari esitteli PROUT-yhteiskuntamallinsa pääkohdat teoksissaan Idea and Ideology (v.1959) ja Ananda Sutram (v.1961) sanskritin kielisinä sutrina, ajatelmina. Hän tunnisti vallalla olevien yhteiskunnallisten ja taloudellisten mallien heikkoudet ja loi uuden yhteiskunnallis-taloudellisen mallin, joka ottaa huomioon ihmisten ja koko planeetan tarpeet.
Anandamurtin näkemys yhteiskunnasta on uushumanistinen eli sana ”yhteiskunta” kattaa kaikki elävät olennot: ihmiset, eläimet, kasvit ja muun luonnon. Tämän näkemyksen ymmärtämiseen tarvitaan ihmisten sisäinen muutos, henkinen vallankumous. Yhteiskuntaa eivät silloin ohjaa itsekkäät halut ja motivaatiot vaan tunne siitä, että olemme kaikki yhtä perhettä ja liikumme kohti yhteistä päämäärää, valoisampaa tulevaisuutta ja ykseyttä. Kun tämä tapahtuu, yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset järjestelmät muutetaan.
Uushumanististen arvojen kasvava sisäistäminen ajassamme on osa tietoisuuden laajempaa muutosta planeetalla ja mahdollistaa sellaisen inhimillisen yhteiskunnan syntymisen, joka nauttii ykseydestä ja samanarvoisuudesta.
Lyhenne PROUT tulee sanoista Progressive Utilization Theory.
Progressive (edistyksellinen, jatkuvasti kehittyvä) tarkoittaa tässä kaikkien elävien olentojen onnellisuuden ja hyvinvoinnin jatkuvaa kehittämistä ja myös teknologian kehittämistä hienosyisempään suuntaan. Kehityksellä ei tarkoiteta vain materiaalista vaan myös psyykkistä ja henkistä kehitystä. Se ei sulje pois ketään vaan pitää sisällään ihmiset, eläimet, kasvit ja muun luonnon. Tärkeää on myös yksilön kehityksen yhdistäminen yhteiskunnan kehitykseen: henkilökohtaisten tarpeiden ja yhteiskunnan tarpeiden välillä on säilyttävä tasapaino.
Utilization (hyödyntäminen, käyttäminen) pohjautuu siihen, että kaikki elävät olennot nähdään yhden suuren perheen jäseninä, joilla kaikilla on käyttöoikeus, mutta ei omistusoikeutta luonnon rikkauksiin. PROUT-yhteiskuntamalli määrittää kaikkien voimavarojen – fyysisten, psyykkisten ja henkisten – oikeudenmukaisen ja tehokkaan käytön.
Theory (teoria) tarkoittaa tässä toteuttamiskelpoista, käytännönläheistä yhteiskuntamallia.
Anandamurtin yhteiskuntamalli tarjoaa paitsi ratkaisukeskeisen lähestymistavan tämän päivän kriiseihin myös yhteiskunnallisen ympäristön, jossa ihmisen koko potentiaalia on mahdollista kehittää täyteen mittaansa. PROUT ohjaa yhteiskunnalliseen muutokseen ja vahvaan yhteiskunnallis-taloudelliseen kehitykseen. Se ei kuitenkaan ole jäykkä malli, jota pitäisi toteuttaa samanlaisena kaikissa yhteiskunnissa, vaan se koostuu dynaamisten periaatteiden yhdistelmästä, joita voidaan soveltaa eri alueiden kehittämiseksi juuri niille sopivalla tavalla.
PROUT on luonteeltaan universaali eikä sisällä mitään sellaisia ihmisten asettamia rajoja, jotka ovat tähän asti jakaneet ihmiskuntaa ryhmiin, heimoihin ja kansakuntiin. Se ilmentää uushumanismia yhteiskunnallisella tasolla ja antaa uudenlaisen käsityksen hyvinvoinnista.
PROUTin yhteiskunnallis-taloudellinen järjestelmä keskittyy yhteisöllisyyteen, paikallisuuteen ja kestävään kehitykseen unohtamatta kuitenkaan globaaleja haasteita. Malli suosii osuuskuntapohjaista taloutta ja vahvaa eettistä johtajuutta, jotka asettavat ihmisten ja planeetan tarpeet suuryritysten ja yksittäisten ihmisten voittojen edelle. Samalla kannustetaan menestyviä pienyrityksiä ja tehokasta hallintoa, joka huolehtii ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvoinnista.
Tärkeimmät yhteiskuntaa ohjaavat periaatteet
Anandamurti on määritellyt yksilön ja yhteiskunnan kehitystä ohjaavia periaatteita. Seuraavat viisi periaatetta muodostavat yhteiskuntamallin ytimen. Ne valottavat ydinajatusta monesta näkökulmasta ja on suunnattu sellaisten olosuhteiden luomiseen, joissa jokainen voi kehittää ja ilmaista itseään monipuolisesti ja elää oman sisäisen kutsumuksensa mukaisesti.
1. Omaisuuden kasaantumisen rajoittaminen
Maailmankaikkeus on kaikkien yhteistä omaisuutta. Kaikilla ihmisillä on käyttöoikeus, eikä kukaan voi vaatia ehdotonta omistusoikeutta toisten ihmisten perustarpeiden kustannuksella. Aineellisten rikkauksien kokoamista rajoitetaan, koska ne ovat luonteeltaan rajallisia.
Anandamurtin mallin mukaisessa yhteiskunnassa yksilö ei voisi kerätä varallisuutta yli oman tarpeen ilman yhteiskunnan lupaa. Ihmiset kaipaavat vapautta, esteettömiä mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, itseilmaisuun ja onnen tavoitteluun. Vapaus ei voi kuitenkaan ulottua niin pitkälle, että jonkun yksilön tai ryhmän itsekkään toiminnan sallitaan aiheuttavan muille vahinkoa.
Vaikka kaikilla ihmisillä pitää olla täysi vapaus kehittää psyykkisiä ja henkisiä kykyjään, ei materiaalisen vaurauden hankkimista voi jättää rajoittamatta. Materiaalisen rikkauden tavoittelu on tuonut mukanaan ympäristötuhoja, paikallisten yhteisöjen hajoamista, paikallisten kulttuurien häviämistä sekä työntekijöiden ja kuluttajien riistoa ja hyväksikäyttöä. Siksi uushumanistisessa yhteiskunnassa eivät yksilöt voi koota varallisuutta yli oman tarpeen ilman yhteiskunnan lupaa. Samoin yhteiskunnallisen aseman ja vallan hankkimista tai omien etujen ajamista muiden kustannuksella pitää rajoittaa.
PROUT toimii periaatteella ”elä ja anna muidenkin elää”. Se on tasapainoinen sekoitus henkilökohtaista vapautta ja kollektiivista vastuuta, jossa jokainen voi kartuttaa henkistä pääomaansa, tietojaan ja taitojaan rajattomasti. Niiden lisääminen ei ole muilta pois, vaan ne hyödyttävät yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa.
” Pyrkimys rikastua muiden kustannuksella on eräänlainen psyykkinen sairaus. Ylenmääräinen henkilökohtaisen varallisuuden haaliminen riistää useimmissa tapauksissa monelta muulta elämän perustarpeet. Emme saa laiminlyödä yhdenkään olennon hyvinvointia missään päin maailmaa.” Shrii Shrii Anandamurti
2. Resurssien hyödyntäminen ja jakaminen
Ihmiskunnalla on käytettävissään monenlaisia resursseja. Luonnosta saadaan valtava määrä raaka-aineita, joista voidaan valmistaa erilaisia tuotteita. Lisäksi on käytettävissä ihmisten älylliset ja luovat kyvyt sekä henkiset voimavarat. Henkiset voimavarat pitävät sisällään sellaisia asioita kuin myötätunto, rakkaus, sisäinen rauha ja pyhyyden kokeminen itsessä ja muissa elävissä olennoissa. Näitä kaikkia resursseja pitäisi hyödyntää maksimaalisesti.
Maksimaalinen hyödyntäminen ei tarkoita riistämistä ja vahingoittamista. Yhteiskunnassa, jossa ihmisten terveydestä huolehditaan, jossa he saavat ravitsevaa ruokaa, kodin suojaa, mielekästä työtä, koulutusta ja mahdollisuuden kehittää kokonaisvaltaisesti itseään, myös luonnon resursseja hyödynnetään tasapainoisella tavalla ilman riistoa.
Kaikkia näitä resursseja ja voimavaroja pitää jakaa ja käyttää järkevästi ja humaanisti kaikkien hyväksi. Raaka-aineita ei saa tuhlata. Niitä täytyy käyttää tehokkaasti, kierrättää ja hyödyntää sellaisiin tarkoituksiin, joissa niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty kaikille.
Olemme siirtymässä aikakauteen, jossa yhteiskuntien hyvinvointi ei lisäänny tuottamalla liukuhihnoilta aina vain lisää ja lisää tavaroita.
Tämän päivän vastaus tähän periaatteeseen on kiertotalous. Se pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Usein tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla sekä digitaalisiin ratkaisuihin perustuvalla älykkyydellä. Kiertotalouden tausta-ajatuksena on, että ihmiskunta ei pysty käyttämään loputtomasti neitseellisiä luonnonvaroja, vaan tarvitaan viisaampaa resurssien käyttöä ja siirtymistä pois lineaarisesta ”take-make-waste”-mallista. Ylikulutus, väestönkasvu ja ilmastonmuutos pakottavat yhteiskunnat muuttumaan tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Kiertotaloudessa kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen. Materiaaleja ei lopuksi hukata, vaan niistä syntyy yhä uudelleen uusia tuotteita.
Resurssien hyödyntämiseen liittyy myös ruokahävikin minimoiminen. Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta heitetään vuosittain pois. Kehittyvissä maissa hävikki johtuu kehnoista kuljetus- ja säilytyslaitteistoista. Vauraimmissa maissa hävikkiä aiheuttavat lähinnä huolimattomuus ja välinpitämättömyys: ruokaa ostetaan liikaa, jolloin osa ruoasta pilaantuu.
3. Voimavarojen kehittäminen
Jokaisen ihmisen pitää voida kehittää fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä kykyjään täyteen mittaansa. Yhteiskunta ei saa tukahduttaa tätä kehitystä, vaan sen pitää tukea sitä kaikin tavoin. Tuhlausta tapahtuu, kun ihmiset eivät saa koulutusta, eivät voi kehittää kykyjään tai tuoda esille näkemyksiään esimerkiksi ihonvärin tai sukupuolen vuoksi.
Anandamurtin yhteiskuntamallissa turvataan perustarvikkeet ja -palvelut jokaiselle, mikä luo terveen ja turvallisen pohjan elämälle, jolloin ihmisillä on mahdollisuus kehittää hienosyisempiä tarpeitaan. Psyykkisten kykyjen kehittämisessä on tärkeää, että ihmiset heräävät sosiaaliseen ja ekologiseen tietoisuuteen. Silloin he ymmärtävät olevansa osa suurta elämän verkostoa ja osaavat arvostaa osaansa yhteiskunnan rakentamisessa. Henkisten kykyjen kehittäminen puolestaan luo vahvan moraalisen perustan yhteiskuntaan ja ravitsee yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmisten ja planeetan ja kaikkien sillä elävien olentojen välillä.
Yksilön lisäksi myös yhteiskunnan fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä resursseja pitää kehittää maksimaalisesti. Yksilön kehittyminen ja yhteiskunnan kehittyminen tukevat toisiaan. Kun ihmisiä rohkaistaan kehittämään itseään psyykkisellä tasolla tieteen, taiteen ja muiden vastaavien toimintojen piirissä, yksilön edistyminen rikastuttaa ja hyödyttää paitsi häntä itseään myös koko yhteiskuntaa. Samoin tapahtuu henkisen kehityksen alueella. Kukoistavassa yhteiskunnassa ihmiset jakavat tietojaan, taitojaan ja henkistä viisauttaan kaikkien hyväksi.
Nyky-yhteiskunnassa on kaksi perusongelmaa, jotka jarruttavat tätä kehitystä. Ensimmäinen on maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen puute siitä, että yhteiskunnan toiminnan perustana pitää olla kaiken elämän kunnioitus ja arvostus. Toinen ongelma on, että ihmiset asettavat henkilökohtaiset ja ahneet pyrkimyksensä kollektiivisen hyvinvoinnin edelle.
Terveen yhteiskunnan toiminnan pitää perustua kaiken elämän kunnioittamiseen ja siihen, että yhteinen hyvinvointi asetetaan tärkeämmäksi kuin yksilön loputtomat henkilökohtaiset toiveet. Kun nämä tavoitteet ja arvot omaksutaan maailmanlaajuisesti, silloin yhteiskuntaan luodaan toimintatapoja ja rakenteita niiden toteuttamiseen. Tämä on todellisen, aidon yhteiskunnan velvollisuus kaikkia yksilöitään kohtaan.
4. Kykyjen tasapainoinen hyödyntäminen
Yksilön ja yhteiskunnan kaikkia voimavaroja pitää hyödyntää ja kehittää tasapainoisesti. Minkä tahansa osa-alueen ylikorostaminen saattaa aiheuttaa yksilön persoonallisuuden kehityksessä epätasapainoa. Sama pätee myös yhteiskuntaan. Monissa idän kulttuureissa henkistä aluetta on korostettu liikaa. Läntinen maailma on vuorostaan asettanut etusijalle taloudelliset ja teknologiset näkökohdat ja laiminlyönyt henkisen puolen. Persoonallisuuden kokonaisvaltainen kehittäminen takaa tasapainon kaikilla kolmella elämän alueella: fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä.
Kun ihmiset pääsevät kehittämään ja hyödyntämään kykyjään tasapainoisesti, huomataan, että jotkut ovat luonnostaan taitavampia fyysisissä taidoissa, toiset psyykkisillä alueilla tieteissä ja taiteissa ja toiset taas henkisessä viisaudessa ja ymmärryksessä.
Fyysisissä taidoissa lahjakkaiden kannattaa hyödyntää ensisijaisesti näitä taitojaan. Jos ihmisellä on lisäksi psyykkistä, älyllistä ja luovaa kapasiteettia, hänen pitäisi kehittää ja käyttää niitä enemmän, koska ne ovat fyysisiä voimavaroja harvinaisempia ja hienosyisempiä. Esimerkiksi kyvykkäästä tutkijasta on enemmän hyötyä, jos hän tekee tutkimustyötä päivän kuin sata päivää peltotöitä.
Yksilön tieteen, taiteen ja muilta alueilta hankittu tieto ja osaaminen parantavat koko yhteiskunnan mahdollisuuksia kehittyä. Tästä hyötyvät sekä yksilö että yhteiskunta: ihminen saa enemmän tyydytystä työstään ja yhteiskunta hyötyy enemmän yksilön panoksesta.
Ihmisen henkiset kyvyt ovat harvinaisempia ja hienosyisempiä kuin muut kyvyt. Henkistä viisautta omaavien henkilöiden pitäisikin keskittyä jakamaan tätä viisautta myös muille.
Henkilöt, jotka omaavat kaikkia näitä voimavaroja ja jotka tekevät epäitsekkäästi työtä kaikkien hyvinvoinnin eteen, ovat kyvykkäimpiä yhteiskunnan johtotehtäviin. Heidän merkityksensä yhteiskunnan kehittymiselle on suuri.
5. Edistyksellinen ja kehittyvä hyödyntäminen
Muutos on jatkuvaa ja väistämätöntä. Anandamurti puhuu ennemminkin edistyksestä ja kehityksestä kuin muutoksesta. Edellä esiteltyjen voimavarojen ja luonnon rikkauksien hyödyntämisen pitää kehittyä jatkuvasti kunkin aikakauden, paikan ja ihmisten tarpeiden mukaan. Ne tavat, käytännöt ja hallintojärjestelmät, jotka toimivat viime vuosisadalla, eivät toimi enää tämän päivän tietoyhteiskunnassa.
Pystyäkseen tyydyttämään ihmisten tarpeet eri aikoina, yhteiskunnan pitää omata joustavuutta, kykyä muuttumiseen ja uusien ideoiden sulauttamiseen sekä uusien teknologioiden ja sosiaalisten uudistusten hyödyntämiseen. Tässä muutoksessa pitää kuitenkin säilyttää tasapaino ja pitkäjänteisyys kaikilla yhteiskunnan alueilla. Kyky tehdä jatkuvaa hienosäätöä yhteiskunnassa vaatii herkkyyttä tunnistaa paikalliset olosuhteet. Siksi paikallinen päätäntävalta on välttämätöntä.
Uuden henkisen yhteiskunnan rakentaminen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta ihmisten tietoisuudessa: universaalien ja uushumanististen ajatusten omaksumista. Pelkästään paikkaamalla nykyisiä järjestelmiä ei tätä muutosta voida saavuttaa.
Visio paremmasta maailmasta pähkinänkuoressa
- Shrii Shrii Anandamurtin uusi yhteiskuntamalli PROUT tarjoaa ratkaisukeskeisen vaihtoehdon nykyisille poliittisille ja taloudellisille ideologioille, jotka ovat synnyttäneet epätasapainoa yhteiskuntaan ja luontoon. Seuraavassa tärkeimmät suuntaviivat kiteytettyinä. Kaiken elämän kunnioittaminen ja kaikkien elävien olentojen hyvinvoinnin edistäminen.
- Kaikkia luonnonvaroja hyödynnetään tuhlaamatta, kestävän kehityksen periaattein.
Kaikilla ihmisillä on fyysistä, psyykkistä ja henkistä potentiaalia ja kaikille on annettava mahdollisuus käyttää ja kehittää niitä. Tasapainoinen yhteiskunta tukee tätä kehitystä.
Yhteiskunta takaa kaikille ihmisille elämän välttämättömät perustarpeet: ravinnon, vaatteet, asunnon, koulutuksen ja terveydenhoidon kyseisen aikakauden elintason mukaan. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan katto ylettömälle varallisuuden haalimiselle. - Perustarpeiden hankkimiseksi kaikille ihmisille taataan riittävä ostovoima. Ne, jotka pystyvät tekemään työtä, saavat sen mielekkään työn avulla. Fyysisistä tai psyykkisistä syistä työkyvyttömien perustarpeista huolehtii yhteiskunta.
- Taloudellinen valta on paikallisella tasolla. Näin ehkäistään vallan keskittyminen suuryhtiöille ja pienelle eliitille. Suurin osa talouden suunnittelusta ja päätöksenteosta tapahtuu paikallisesti, siellä missä tunnetaan parhaiten alueen tarpeet.
- Yritystoiminta on pääsääntöisesti osuuskuntamuotoista, erityisesti välttämättömien perustuotteiden ja -palveluiden sekä mahdollisimman pitkälle myös tarpeellisten tuotteiden ja palvelujen tuottaminen ja myynti. Vaikuttimena ei ole suurien voittojen kerääminen vaan ihmisten tarpeiden tyydyttäminen. Demokratia toteutuu, kun työntekijät osallistuvat päätöksentekoon.
- Toimialat, jotka ovat liian suuria, kalliita ja monimutkaisia osuuskuntien hoidettaviksi ovat yhteiskunnan omistamia yrityksiä.
- Pienet yksityisyritykset vastaavat ylellisyystuotteiden ja -palveluiden tarjonnasta (mm. perheravintolat, käsityöpajat ja taiteelliset ryhmät).
- Maailmanhallitus toimii eettisenä elimenä ilman taloudellisia vaikuttimia. Sen tehtäviin kuuluu mm. sotien ehkäisy, kriisien ratkaisu, luonnonvarojen oikeudenmukainen jakaminen, saastumisen ehkäiseminen, tieteen ja teknologian edistäminen.
Lue lisää: parempaanmaailmaan.fi
