Naismystisismi

Naisen henkinen tie

” Jos naiset palavat voimansa lähteille, äidinominaisuuksiinsa, yhteyteen luonnon kanssa, elämän ylläpitämiseen ja ravitsemiseen; jos he hyväksyvät oman seksuaalisuutensa, syklisen luonteensa ja naiseutensa, he tulevat löytämään voiman jota he eivät ole tunteneet vuosituhansiin.”  Maetreyii Ma

 

Naisen ja miehen henkiset polut eroavat toisistaan. Naismystisismi (Feminine Mysticism) liittyy naisen henkiseen tiehen ja sen erikoispiirteisiin. Muinoin tätä tietoa opettivat ns. naisten mysteerikoulut, mutta ne ovat hävinneet vuosituhansien kuluessa. Intuitiivisten viestien kautta tätä tietoa on jälleen saatavilla.

Naismystisismi pyrkii auttamaan naisia ja miehiä parantumaan patriarkaatin aiheuttamista haavoista. Se myös tukee naisia ottamaan aktiivisen aseman planeettamme muuttamiseksi elämää ja kaikenpuolista kehitystä edistäväksi. Tavoitteena on tasapainoinen yhteiskunta, jossa sekä feminiiniset ja maskuliiniset ominaisuudet ovat yhtä arvostettuja.

Enemmän aiheesta sivustolla www.naismystisismi.org.

”Kun jumaluuden feminiiniset kasvot jälleen huomioidaan ja niitä aletaan ilmentää voimallisesti, yhteiskunta kääntää suuntaansa, ja monet maailman hankalimmista ongelmista ratkeavat. Tämän päivän yhteiskunnan parantamiseksi tarvitaan tuota rakastavaa ja hellää huolenpitoa jota äiti luonnostaan osoittaa lapsiaan kohtaan ja joka kumpuaa Pyhän Naiseuden ytimestä.”

 

Naisten elämää tukevaa toimintaa

Ananda Sevan naisten elämää tukevan toiminnan (Shakti Samgha) tavoitteita:

• perustaa naisryhmiä ja järjestää naisten piirejä, joissa naiset voivat turvallisesti ilmaista tunteitaan
• edistää naisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä; ruokavalio, jooga, meditaatio
• opastaa naisia henkisellä tiellä löytämään oma voimansa ja naiseutensa (naismystisismi)
• naisen syklin näkeminen luonnollisena rytminä eikä ”vaikeina päivinä” sekä sen huomioiminen työelämässä
• äitiyden ja äidinroolin palauttaminen kunniaan myös taloudellisesti ja laajentaminen palvelemaan kaikkia luotuja olentoja
• naisten muutosvaiheseremonioiden järjestäminen (mm. kuukautisten alkaminen, äidiksituleminen, vaihdevuodet)
• kehittää naisen henkistä olemuspuolta laulun, musiikin, runouden, henkisen tanssin, meditaation kautta
• herättää naisissa yhteiskunnallinen tiedostaminen
• auttaa naisia taloudellisesti itsenäisiksi
• edistää naiskulttuuria

 

Tilaa kirja: Naisen voiman lähde Naismystisismi

Varhaiset matriarkaatit

Aikana 45 000 – 8 000 eaa. oli matriarkaatti eli äidinvaltainen järjestys vallitsevin yhteiskuntamuoto maailmassa. Ns. atlantinen sivilisaatio, johon myös vanha Eurooppa kuului, oli pääasiassa matriarkaalinen aina n. 10 000 vuoteen eaa., jolloin alkoi sen vähittäinen muuttuminen patriarkaaliseksi.

Matriarkaatin alkuvaiheessa ihmiset elivät pienissä heimoissa metsästäjinä ja keräilijöinä. Asutus oli harvaa, maata oli paljon eikä kilpailua syntynyt. Heimojen vahvuus oli niiden jälkikasvussa, lasten lukumäärässä ja terveydessä. Niinpä äidinrooli oli merkittävä. Avioliittoa tai parisuhdetta ei ollut, ja äidit johtivat heimoja. Naista, joka synnytti monta tervettä lasta, alettiin suuresti kunnioittamaan; ja lastenlasten syntyessä kunnioitus isoäitiä kohtaan vaan lisääntyi. Tuohon aikaan ihmisiä oli vähän ja harvassa eikä eri ryhmien välillä ollut hankauksia, koska saalista oli paljon. Niinpä ei ollut mitään syytä riidellä toisten ryhmien kanssa ja sodankäynti oli harvinaista. Tärkeintä oli säilyä hengissä, ja se oli riippuvaista kyvystä synnyttää vahvoja lapsia, jotka jatkaisivat heimoa, kestäisivät kylmiä talvia, hyvin kylmiä talvia, ja löytäisivät saalista.

Niinpä sen ajan ihmiset tarvitsivat voimakkaita ja terveitä lapsia ja suojaa luonnonvoimia vastaan. Nykyajan avioliittojärjestelmää ei ollut olemassa. Noina aikoina ei tunnettu isyyttä. Kun lapsi varttui, hän oli äitinsä poika tai tytär, eikä ketään kiinnostanut, kuka oli isä. Usein siitä ei edes pidetty lukua. Lapset siis tiesivät vain, kuka oli heidän äitinsä, ja he kunnioittivat äitiään. Naiset jotka synnyttivät monta lasta, tulivat hyvin mahtaviksi, koska heillä oli monta lasta heitä tukemassa. 

Heimon johtajaksi nousi nainen, joka oli synnyttänyt mahdollisimman monta tervettä lasta. Hänen luokseen mentiin ennen metsästystä, hän siunasi metsällelähtijät, hänelle tuotiin parhaat palat saaliista, hänelle järjestettiin paras nukkumasija. Ajateltiin, että voimakas heimoäiti oli heimolle eduksi. Heimoäidin tehtävänä oli pitää huoli siitä, että heimon väkiluku kasvoi, että heimo vahvistui ja oli terve ja vauras.Heimoäiti suoritti kaikki tähän tarvittavat rituaalit ja seremoniat. Hänellä ajateltiin olevan yliluonnollisia kykyjä. Jos heimolla alkoi mennä huonosti, heimoäiti vaihdettiin. Heimo saavutti kunnioitusta toisten heimojan silmissä juuri heimoäitinsä mahtavuuden ansiosta.

Naisista, joilla oli kykyä nähdä, ennustaa, joilla oli selvänäkökykyä, selväkuuloisuutta saaliin jäljittämiseksi, joilla oli näkyjä tulevista vaaroista ja tietoa kuinka välttyä vaaroilta, tuli hyvin hyödyllisiä heimoille ja heitä kunnioitettiin suuresti. Näihin aikoihin eli joitakin hyvin huomattavia naisia, jotka kehittivät intuitiivista kykyään auttaakseen heimojaan ja jotka myös synnyttivät monta tervettä lasta, ja heistä tuli yhteisönsä johtajia.

Jotkut näistä naisista tulivat hyvin mahtaviksi. Heidän klaaneistaan tuli hyvin vahvoja ja suuria ja ne välttivät monet vaarat, jotka täydelleen tuhosivat muita klaaneja. Niinpä nämä klaanit tulivat tunnetuiksi muiden klaanien parissa ja  nämä naiset tunnettiin ja heitä kunnioitettiin koko seudulla, ja näiden suurien johtajien vuoksi kaikki kunnioittivat tuota klaania. Niin syntyi järjestelmä, jossa klaaniäidit olivat johtajia.

Aikana, jolloin oli joitakin erittäin merkittäviä klaaniäitejä, kehittyi myös esivanhempien palvonta. Näillä erityisen voimakkailla naisilla, jotka pystyivät vahvistamaan klaaniaan, lisäämään sen väkilukua, jopa yhdistämään klaaninsa useiden muiden klaanien kanssa, oli selvänäkökykyä ja he olivat välttäneet useita heimoa uhkaavia vaaroja. Heillä oli  paljon varallisuutta sen ajan standardien mukaan, ja niinpä muut klaanit halusivat liittyä yhteen tuon klaanin kanssa, koska he kokivat olevansa turvassa tällaisen klaaniäidin suojissa.

Äiti oli ravinnonantaja, rakkauden lähde, suojelija ja heimosta huolehtija. Äidinäidinäiti oli jälkipolvien korkealle arvostama, ja syntyi kertomuksia entisajan suurista äideistä, jotka olivat tehneet mahtavia tekoja, ja joilla oli suuria voimia suojella ja ravita heimoaan. Näin alettiin palvoa esiäitiä, josta kehittyi jumalattaria ihmisten mielissä. Näin syntyi ihmiskunnan ensimmäinen uskonto. Joistakin näistä naisista tuli hyvin kuuluisia maagikkoina.    

Pian ihmiset alkoivat palvoa heitä ja pitää heitä eräänlaisina jumalina, jumalattarina. Ja kun nuo naiset kuolivat, heitä muisteltiin suurella kunnioituksella ja alettiin tuntea että he vielä kuolemansa jälkeenkin suojelivat heimoa. Monet heimon jäsenet näkivät heitä näyissään ja sanoivat: ”Tämä menneen ajan Äiti oli suuri Jumalatar, Hänen armostaan heimomme säästyy myrskyiltä ja maanjäristyksiltä ja muilta  luonnonkatastrofeilta. Hän varoittaa meitä unessa, jos tulee ongelmia.” Ja useasti he näkivät unessa jumalattaren, menneen ajan klaaniäidin. Näin jumalattaren palvonta kehittyi heimoäitien ja esivanhempien palvonnasta. Nuo jumalattaret  pohjautuivat historiallisiin henkilöihin.

Jumalattaren kuvia veistettiin puusta ja maalattiin kallioihin. Hänelle kehitettiin erilaisia seremonioita ja palvontamenoja. Jumalattarella oli monta nimeä. Mutta tuon uskonnon alkuperä oli esiäidin palvonnassa.

 

Luonnon ja eläinten kunnioitus

Luonto nähtiin jumalattaren lahjana ihmiselle ja luontoa kunnioitettiin suuresti. Sen ajan ihmisille kaikki oli elävää, myös kivet. Kaikki olivat Suuren Äidin ilmenemismuotoja, jumaluuden ilmentymää, ja kaikki oli tarkoitettu suojelemaan, ohjaamaan ja opettamaan heitä. Eläimillä oli suuri merkitys, sillä niistä riippui ihmisten elämä, ja niiden henkiä palvottiin. Ilman eläimiä ei ollut tarvittavaa vaatetusta ja ruokaa talvella.

Suuri Äiti ilmentyy linnussa, kotkassa, karhussa ja suurissa eläimissä; näiden henget olivat hänen sanansaattajiaan. Niinpä jumalatarta saatettiin kuvata kotka pään päällä, mikä tarkoitti, että hän oli kotkan hallitsija ja olisi kaikkialla missä riistakin. Kun mentiin metsälle, tehtiin rituaaleja ja seremonioita ja annettiin lahjoja kotkajumalattarelle, koska hänellä oli silmät, joilla hän näki saaliin. Ja jos he antoivat jumalattarelle lahjan, tämä kertoisi papittarelle, missä saalis olisi ja miten se tapettaisiin, ja papitar kertoisi sen heille. Edelleen ajateltiin, että jumalattarella oli kotkan silmät, leijonan voimat tai käärmeen oveluus. Jumalatar otti näille ihmisille eläimen hahmon, jolla oli ihmisen äly. 

Tällä tavoin elettiin vuosituhansien ajan, yksinkertaisesti, rauhan vallitessa. Sotia ei ollut olemassakaan. Kaikkea oli riittämiin. Jokin heikompi tai köyhempi heimo saattoi sulautua vahvempaan, jotta pääsisi voimakkaan heimoäidin suojelukseen. Varsinaisia taisteluita ei ollut, riistasta ei ollut puutetta. Heimot liikkuivat paimentolaisten lailla paikasta toiseen eivätkä perustaneet vakituisia asuinsijoja. 

Kaupunkivaltiot

Aikojen kuluessa syntyi halu liittyä yhteen ja muodostaa suurempia yhteisöjä. Tällöin alettiin jäädä paikoilleen ja viljellä maata. Heimot yhdistyivät pieniksi kansakunniksi, kaupunkivaltioiksi, joiden väkiluku ylsi tuhansiin. Tällöin heimoäidin rooli muuttui, mutta  se ei pienentynyt. Nyt ei enää tarvittu niinkään väkiluvun kasvua, kuten paimentolaisvaiheessa, vaan toivottiin hyvää satoa ja metsästysonnea. Maa tuli siunata, ja tuli ylläpitää tuottoisa ja rauhanomainen suhde ympäröivään luontoon. Heimoäidit eivät enää olleet yksinkertaisia monen lapsen synnyttäjiä, vaan heistä kehittyi papittaria. Rakennettiin temppeleitä, joissa kunnioitettiin suuria jumalattaria, jotka olivat alunperin noita muinaisen ajan heimoäitejä. He olivat ikäänkuin heimon suojeluspyhimyksiä. Eri kaupunkivaltioiden temppeleissä palvottiin eri jumalattaria.

Kaupunkivaltioiden loistokausi  oli noin 15 000 eaa. Välimeren seudulla, pohjoisempana Atlantin rannoilla nykyiseen Irlantiin  ja Britteinsaarille asti ja nykyisen Ranskan, Espanjan ja Englannin alueella ulottuen Skandinaviaan. Kaupunkivaltioita kasvoi Itämeren rannoille ja jopa pohjois-Venäjälle. Intiassa niitä perustettiin Indusvirran laaksoon, pitkin etelärannikkoa nykyisen Bombayn ja Madrasin seuduille ja Ceyloniin, Afrikan pohjois- ja eteläosiin. Idässä ei ollut kaupunkivaltioita tähän aikaan, siellä kehitys kulki eri linjoja. Myös Amerikassa oli kaupunkivaltioita pitkällä ja kapealla maa-alueella, joka ulottui Pohjois-Karoliinasta alas Meksikon kautta atlantiselle alueelle. Tänne kehittyi useita valtioita, yksi Andien alueelle, yksi Meksikon alueelle, ja yksi alueelle, jota on nimitetty Atlantikseksi. Myöhemmin tämä maa-alue murtui ja sen osat ajelehtivat eri suuntiin. Osasta tuli Grönlanti ja osasta osa Etelä-Amerikkaa.

Kaupunkivaltioiden kukoistaessa monissa niissä oli hyvin hienostunut, monisäikeinen kulttuuri. Arkkitehtuuri oli kehittynyttä, taide kukoisti, kankaankudonta, astiat ja käsityöt olivat korkealla tasolla. Kaupankäynti oli vilkasta eri kaupunkivaltioiden välillä.

Miehet jatkoivat metsästystä tai olivat artisaaneja. Naiset olivat niinikään artisaaneja ja hoitivat lapsia. Miehet olivat yhteisön suojelijoina villieläinten hyökkäyksiä vastaan. Miehet olivat vain vähän tekemisissä lasten kanssa. Ne kylläkin nauttivat lapsista ja kasvattivat heitä, mutta ei ollut olemassa mitään isä-lapsisuhdetta, vaan lapset kuuluivat äidille.

Miesten rituaalit liittyivät metsästykseen ja eläinten henkien kutsumiseen. Miehillä oli oma yhteisönsä, mutta he kävivät aina kysymässä neuvoa äideiltä ja hakemassa heidän siunauksensa.

Vähitellen syntyi pappisluokka, joka hoiti metsästysrituaalit, ja toinen maanviljelyyn liittyvät seremoniat. Pappien tehtävät liittyivät yhteisön käytännön elämään, kun taas papittaret pitivät yhteyttä jumalattareen ja toivat hänen sanansa ihmisille. Papittaret olivat hyvin korkea-arvoisia. He eivät olleet mitään temppelineitsyitä, kuten myöhemmin on arveltu, vaan he olivat monen lapsen äitejä – tällä perusteella heidät oli tehtävään valittu. Ylipapitar toimi jumalattaren sanan välittäjänä.

Kaupunkivaltioiden aikanakaan ei ollut vielä avioliittojärjestelmää. Vain paikoittain joillakin harvoilla alueilla annettiin arvoa isälle. Sotureita arvostettiin suuresti taitojensa ja voimiensa vuoksi. Miehillä oli paikkansa yhteisössä, mutta kaikki nuo miehet rakastivat äitejään, eikä kukaan tiennyt eikä välittänyt tietää, kuka oli isä.

Mutta kaikki muuttuu ja tuli aika, jolloin kaupunkivaltiota ympäröivä alue oli metsästetty tyhjiin, ja eri valtioiden välille syntyi ristiriitoja, ja näin sodankäynti sai alkunsa.

Sodittiin saaliista, ruoasta. Syntyivät sotivat osapuolet ja tarve  puolustukseen. Samoihin aikoihin noissa yhteiskunnissa oli paljon sisäistä jännitystä, joka oli syntynyt miesten halusta saada oikeus lapsiinsa, saada isyys tunnustetuksi. Myös monet naiset halusivat yksiavioisen suhteen sen miehen kanssa, johon he kokivat liittyvänsä. Ja niinpä syntyi kapinointia olemassaolevaa järjestelmää vastaan. Tarvittiin sotilaita, tarve väestönkasvuun oli vähäisempi. 

Jumalattaren valta alkoi vähentyä ja jumalien lisääntyä. Ajan myötä matriarkaaliset yhteiskunnat alkoivat rappeutua ja sodankäynti levisi. Sotajoukot ryöstelivät kaupunkeja. Säästyneihin kaupunkeihin perustettiin voimakkaita armeijoita, tarvittiin sotaväkeä ja vahvojen sotapäälliköiden roolista tuli tärkeä. Metsästäjistä tuli nyt sotilaita ja Jumalatar jäi kaupungin muurien sisälle. Hänen valtansa alkoi vähentyä naisten vallan vähetessä.

Miesten rooli oli näiden yhteiskuntien viimeisinä aikoina alentunut. Miehillä ei ollut pääsyä temppeleihin eikä sisäpiirin riitteihin. Heissä alkoi kyteä suuttumus. He alkoivat vaatia oikeutta lapsiin. He alkoivat haluta enemmän ollen osaansa tyytymättömiä.

Kun isänoikeutta alettiin ajan myötä tunnustamaan, olivat monet yhteisöt jo kasvaneet niin suuriksi, että metsästysseurueiden piti lähteä metsästämään yhä kauemmaksi. Suuret seurueet kohtasivat muiden yhteisöjen seurueita, ja syntyi kilpailua maa-alueista ja riistasta. Syntyi tappeluita ja ihmishenkiä menetettiin. Vähitellen syntyi myös taistelujoukkoja puolustamaan omia alueita, ja näin keksittiin sodankäynti. Tämä hankaloitti kaupankäyntiä. Äidin roolin merkitys väheni huomattavasti, kun isät alkoivat vaatia lapsiaan. Kulttuuri alkoi rappeutua. Syntyi aggressiivista käyttäytymistä ja syntyi tarve suojeluun. Miesten rooli vahvistui heidän ryhtyessä puolustajiksi. 

Kaupunkien sisäinen kapinointi niiden sosiaalista rakennetta vastaan pakotti isänoikeuksien tunnustamiseen, ja nyt miehet voivat vaatia oikeuden lapsiinsa kuten naisetkin, ja lapsi voi tunnustaa nyt myös isänsä äitinsä lisäksi. Näin miesten asema nousi huomattavasti. Johtuen sodista ja ilmastomuutoksista kaupunkikulttuuri alkoi rappeutua, matriarkaatin päivät hävisivät, ja patriarkaatti ja sotapäälliköt alkoivat hallita maailmaa.

Patriarkaatin tuleminen

Venäjän arojen pohjoiset kulttuurit muuttuivat ensimmäisinä patriarkaalisiksi johtuen ankarasta ilmastosta ja riistan vähyydestä. Näistä ihmisistä tuli hyvin raivokkaita ja nälkäisiä, ja he muuttivat etelämmäksi. Matriarkaalinen järjestys hävisi ja heimopäälliköt nousivat valtaan heimojen vielä ollessa pohjoisessa. Jumalataruskonto hylättiin, ja alettiin uskoa jumalaan, johtajaan, joka veisi heimon eteenpäin ja suojelisi heitä luonnon ankaruudelta. Nämä ihmiset eivät asettuneet paikoilleen valtioiksi, ja jos jokin valtio olikin syntynyt, se piti hylätä vaikeiden ympäristöolosuhteiden vuoksi, ja heimon oli pakko kulkea etelään.

He vaelsivat ensin vanhaan Eurooppaan ja Välimeren maihin. Jotkut menivät Indusjoenlaaksoon. Myöhemmin heitä vaelsi etelään sankoin joukoin, mutta nämä pohjoiset ihmiset eivät olleet matriarkaatin tuhon syynä. He ainoastaan olivat ensimmäisiä, jotka muuttuivat matriarkaalisista patriarkaalisiksi.  He tulivat sodankäyntimielessä etsien hedelmällistä maata ja ruokaa, koska he näkivät nälkää. Luonnollisesti ne valtiot, jotka jo olivat siellä, puolustautuivat, toiset onnistuneesti, toiset vähemmän onnistuneesti. Tämä lisäsi jännitteitä ja sotakäyttäytymistä, mitkä olivat osana muutosprosessissa. Mutta tämä ei ollut ainoa syy. Matriarkaatti ei hävinnyt maahantunkeutumisen seurauksena, vaan sen muutoksen seurauksena, mikä tapahtui sen ajan yhteiskunnassa laajalti. Eräs aikakausi oli muuttumassa.

Kaupunkivaltioiden ja samalla matriarkaattien kukoistusaika oli 15 000 – 6 000 vuotta sitten, jonka jälkeen ne alkoivat rappeutua. Yhteiskunnista tuli barbaarisia, sotaisia ja sotien runtelemia. Monet näistä valtioista kuolivat. Monet riutuivat, ja ihmisistä tuli jälleen primitiivisempiä ja syntyi heimoja. Elintaso laski, kauppa tyrehtyi. Eristyneinä heimot kamppailivat olemassaolostaan, kunnes ne vähitellen alkoivat nousta alennustilastaan. Tältä pohjalta rakentui uuden ajan maailma.

Matriarkaatin rappion syitä

Patriarkaatti syntyi, koska matriarkaatti oli rappiolla ja luonteeltaan riistävä. Se kaatui omaan alennustilaansa. Matriarkaalisia sivilisaatioita ei tule ihannoida. Tuo aika oli eräs historian vaihe, ja se sisälsi sekä hyvää että huonoa. Hyvää oli noiden kulttuurien rauhanomaisuus, sotia ei tunnettu. Hyvää oli luonnon ehdoton kunnioitus. Ihmiset kokivat, että elämä oli kaikessa luonnossa, ja sille osoitettiin kunnioitusta. Mutta matriarkaalisissa kulttuureissa ei kehittynyt syvällistä ymmärtämystä  maailmankaikkeudesta, lukuunottamatta aivan viime vaihetta. Oli joitakin eristyneitä kulttuureita, joissa oli suuria henkisiä johtajia, ja joilla oli enemmän tietoa, mutta valtaosa uskonnoista oli yksinkertaista esivanhempien ja eläinten henkien palvontaa. Vain joillakin alueilla yhteiskunnat olivat kehittyneitä.

Matriarkaalisen ajan loppua kohden ilmeni paljon vallan väärinkäytöksiä. Ei pelkästään patriarkaatti ole syyllistynyt vallan väärinkäyttöön. Niinpä matriarkaatti ei ollut patriarkaattia parempi. Sodankäynti oli patriarkaalisen ajan tuote, mutta miehiltä oli kielletty isänasema. Matriarkaalisena aikana saatettiin ihmisiä murhata heimoäitien aseman vahvistamiseksi. Jos jokin pariskunta halusi yhdessä hoitaa lapsiaan, estettiin tämä yhteisön taholta.

Niinpä muutos tapahtui. Isänvalta nousi ja äidinvalta katosi. Muutosvaihe ei ollut rauhanomainen. Matriarkaatit linnoittautuivat patriarkaalisia yhteiskuntia vastaan, ja lopulta tämä aiheutti heidän tappionsa. Sota lopetti matriarkaatit. Alkuvaiheessa sekä miehiä että naisia kohdeltiin huonosti, ja myöhemmin patriarkaatti määrättiin voimaan sodan ja väkivallan avulla. Niinpä ei voida osoittaa yhtä osapuolta historiassa ja sanoa että se oli hyvä  ja toinen huono. Molemmilla on voimansa ja heikkoutensa.

Mutta muutoksessa oli muitakin tekijöitä, kuten suuri tulva, joka aiheutui mannerjäätiköiden sulamisesta ja maapallon ilmaston lämpenemisestä. Alunalkaen tämä ilmaston lämpeneminen oli tehnyt kaupunkivaltioiden synnyn mahdolliseksi, koska ilmasto muuttui maanviljelylle otolliseksi. Mutta kun lämpeneminen jatkui, syntyi suuria häiriöitä. Vedenpinnan nouseminen hukutti alleen monta kaupunkia, ja siellä ne ovat olleet tähän päivään asti.

Uusi aikakausi

Nyt ajan ympyrä on kääntynyt ja patriarkaatti on rappiolla. Mutta tässä vaiheessa matriarkaatti sellaisena kuin se oli muinaisina aikoina ei tule korvaamaan patriarkaattia. Feminiiniset energiat nousevat jälleen esiin arkkityyppien alueella, mutta eivät samalla tyylillä. Jos ihmiskunta haluaa säilyä elossa, tulee ihmisten voida tuntea Jumalattaren rakastava hoiva ja myötätunto,  sotilaiden tulee laskea aseensa ja oppia työskentelemään yhdessä muitten kanssa.

Mutta nuo vanhan ajan suuret kulttuurit, vaikka niitä ei vielä hyvin tunneta, tulevat nousemaan valokiilaan, koska niillä on merkitystä siinä muutosvaiheessa, jota elämme paraikaa. Sillä taas kerran ajan ratas pyörähtää, yksi aikakausi päättyy ja uusi energia on tulossa.

Patriarkaalisen ajan aggressiiviset taipumukset on lievennettävä Äidin lempeydellä ja hoivalla. Vain tällä tavoin ihmiskunta voi löytää tiensä uuteen kirkkaaseen tulevaisuuteen.

On tulossa uusi aika, jossa sekä miehillä että naisilla tulee olemaan uusi tasapainoinen rooli, samanarvoinen rooli. Ihmiskunta jättää lapsuuden taakseen ja nousee evoluutiossaan uudelle tasolle, jolla tullaan korostamaan henkistä kehitystä ja kommunikaatiota. Ihmisten henkiset ja psyykkiset kyvyt tulevat lisääntymään suuresti, ja ihmisten kesken syntyy paljon enemmän ja läheisempää interaktiivista kanssakäymistä. Pääpaino ei tule olemaan yksilössä, vaan syntyy kollektiivinen psyykkinen toimintatapa.

Uskon, että tänään ja tulevaisuudessa tulee olemaan tasapaino näiden arkkityyppisten voimien välillä, jotka ovat hallinneet patriarkaattia ja matriarkaattia. Näiden kahden energian välillä tulee vallitsemaan tasapaino, josta voima ja pehmeys, myötätunto ja rohkeus alkavat virrata.

Voimme oppia edeltäjiemme virheistä ja saavutuksista. Matriarkaatti teki kohtalokkaan virheen: se antoi luomakunnan jumalattarelle vallan ylitse kaiken olevaisen, eikä huomioinut Ylintä Tietoisuutta, joka on kaiken olevaisen perusta. Patriarkaatti on myös tehnyt karkean virheen: se ei ole huomioinut jokaisessa luontokappaleessa piilevää elämänvoimaa, ja se on kohdellut eläviä olentoja epäkunnioittavasti, erottaen abstraktin jumalan, Puhtaan Tajunnan, irralleen siitä maailmasta, jonka se on luonut. Tämä on myös kohtalokas erehdys. Niinpä ei sen paremmin matriarkaatti kuin patriarkaattikaan edustanut kokonaisvaltaista näkemystä, sillä Ylin Tietoisuus on luova, ilmentynyt ja ilmentymätön samanaikaisesti. Se on sekä abstraktinen että konkreettinen yhtä aikaa. Purusa (Puhdas Tajunta) ja Prakriti (Ylin Energia) ovat kuten paperin eri puolet, kuten kolikon eri puolet, kaksi näkökohtaa yhdestä ja samasta kokonaisuudesta.  

Maetreyii Ma