Fundamentalistiset ääriliikkeet ja shudravallankumous


Kysymyksiä ja vastauksia

Intuitiiviset viestit, © Megan Nolan, PhD
5.12.2015

Tämän päivän maailmassa väkivallasta on tullut hyvin tavallinen ilmiö. On ideologioita, jotka harjoittavat ja tukevat väkivaltaa. Koska materialismista ei ole löytynyt tyydytystä, ihmiset hapuilevat sinne tänne vailla selvää käsitystä, mitä he haluavat. Vaikka on fyysisesti kaikin puolin hyvät oltavat ja on viihdykettä ja vaurautta, sydämet eivät ole tyytyväisiä. Aineellisten arvojen ja materialistisen elämän menettäessä voimaansa syntyy tyhjiö.

Lasten, joille ei ole kasvuvuosina opetettu oikeita arvoja, tai miten kasvattaa ruokansa tai kuinka pitää huolta itsestään, ja jotka joutuvat oppimaan asioita omin päin, on usein vaikea tietää, mitä tehdä. Yhteiskunta ei tarjoa mitään tietä ihmissydämen kaipaukselle saada kokea jotakin jaloa, jotakin suurta, tarkoituksen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tulevaisuus ei näytä tarjoavan nuorelle mitään kohottavaa, ei mitään mahdollisuuksia ilmaista sisintä olemustaan. Niinpä lapset ja nuoret, joille elämän perusarvot ovat tuntemattomia, ja joiden mielen täyttävät väkivaltaviihteen ja uutisten luomat vaikutteet, suuntaavat huomionsa sellaiseen, mikä on heidän ulottuvillaan: ideologioihin jotka edustavat äärimmäisyyksiä ja ihannoivat väkivaltaa. Kun olot ovat epävakaat ja yhteiskunnalta puuttuu päämäärä sekä tasapainoinen ideologia ja kyky ohjata nuoria terveellä tavalla hyvinvoinnin suuntaan, fundamentalistiryhmittymät saavat jalansijaa. Nuoret löytävät tällaisista kulteista itselleen identiteetin, tarkoituksen ja tunteen jalon aatteen palvelemisesta. He näkevät materialistiset sortajat ja haluavat toimia aatteensa mukaisesti yhteiskunnassa, jossa ihmiset tuntevat olevansa voimattomia vastustamaan noita alistavia voimia.

Kun yhteiskunnat laajenevat ja muuttuvat persoonattomiksi, yksittäisillä ihmisillä ei ole enää mahdollisuutta saada aikaan muutoksia siten kuin kylissä ja pienissä yhteisöissä, ei ole omaa sijaa yhteisössä, ei mahdollisuutta tuntea olevansa osa kokonaisuutta. Kasvottomaksi käyneessä yhteiskunnassa tällaiset mahdollisuudet saattavat hävitä kokonaan, ja ihmiset hakevat niitä. Tarkoitusta etsivät nuoret, idealistiset ihmiset saattavat materialistisen aikakauden käydessä kohti loppuaan etsiä noita uskonnollisia ääriliikkeitä, joita vielä on maailmassa. He etsivät niitä löytääkseen tarkoituksen, oikeudenmukaisuuden, totuuden elämäänsä. He löytävät etsimänsä; he haluavat taistella sortajia vastaan ja saada oikeutta alakynnessä oleville. Siksi he samaistuvat uskonnollisten johtajien hallitsemiin yhteiskuntiin ja yhteisöihin, jotka kokevat vieraantuneisuutta ja sorrettuna olemisen tunnetta kapitalistisissa yhteiskunnissa, jotka ovat niitä vahvempia ja hallitsevampia mutta jotka ovat menettämässä asemiaan.

Tämä kaikki on osa kaaosta, joka syntyy yhteiskunnan syklien vaihtuessa. Käynnissä on vallankumous. Tuo vallankumous ei tapahdu Washingtonissa eikä Moskovassa eikä Mekassa. Se tapahtuu miljoonien ja taas miljoonien ihmisten sydämissä ja mielissä. On käynnissä uuden merkityksen etsintä, henkisyyden etsintä; ihmishenki kaipaa polkua, joka johdattaa kohti Korkeinta rakkautta, kohti eheyttä. Kun kuitenkin oikea henkinen ohjaus puuttuu, ihmiset kääntyvät väkivaltaisten ideologioiden puoleen, kohdistaen vihansa ilmaukset ihmisjoukkoihin, joista on tullut heille veljien ja sisarten, kaltaistensa ihmisolentojen sijasta pelkkää sortavaan massaan kuuluvaa persoonatonta joukkoa. Tällöin he kykenevät tekemään rikoksia, tuottamaan suurta vahinkoa jalona pitämänsä asian nimissä.

Mitä on tehtävissä? Tietenkin lain keinoja vahvistetaan tällaisen toiminnan lopettamiseksi, ja pelko kiinni joutumisesta ja kuolemanuhasta voi luonnollisesti estää joitakin yksilöitä äärimmäisistä teoista. Mutta silloin kun tilanne on se, että henkinen ohjaus ja ymmärrys puuttuvat, ei voida välttyä tietyltä määrältä väkivaltaisia tyytymättömyyden ilmaisuja.

Samaan aikaan on kuitenkin käynnissä toisenlainen vallankumous, joka ei synnytä suuria uutisotsikoita, koska sen nimissä ketään ei ole tapettu. Sen sijaan ihmisjoukot etsivät henkisiä arvoja, herättävät uuteen eloon henkiset käsityksensä, opettelevat henkisiä arvoja, löytävät identiteettinsä positiivisista henkisistä arvoista ja opetuksista, jotka opettavat rakkautta ja myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan. Nämä ihmiset käynnistävät vallankumouksen. Väkivallan ja terrorin avulla vallankumousta ajavat ovat vain joitakin harvoja harhaanjohdettuja yksilöitä ja sellaisia onnettomia nuoria, joiden mielet ja sydämet ovat alttiita joutumaan johdetuiksi harhaan. Mutta on paljon suurempi joukko, maailman valtava enemmistö, joka seuraa sellaisia johtajia, jotka ajavat ekologisia asioita, henkistä valaistumista, jotka uskovat Korkeimman armoon ja läsnäoloon kaikissa olennoissa sekä kaiken elämän pyhyyteen. He haluavat tehdä jotakin hyvää, jotakin jaloa elävien olentojen hyväksi, rakentavalla tavalla. He ovat valtava enemmistö.  He eivät nouse otsikoihin, mutta he ovat enemmistö, ja he etsivät uusia tapoja toimia ja elää. Pitäessään huolta kaikesta elämästä, eläimistä, kasveista ja ihmisistä, maaplaneetasta, ja harjoittaessaan henkisiä arvoja he muuttavat maailman kasvot. Tätä on todellinen vallankumous. 

Vihan vallassa olevien nuorten ja heidän johtajiensa väkivaltainen joukko on kuoleva laji ja tietää sen. Siksi se ryhtyy viimeiseen voimanäyttöönsä. Vipra-kausi on häviämässä. Se jää vähemmistöön, kun maailma liittyy yhdeksi kokonaisuudeksi, ja siksi se hyökkää vaeshya-kulttuuria vastaan väkivallan keinoin. Vaeshya-kulttuuri on kuitenkin jo sortumassa, ei vipra-voimien edessä vaan ihmisten vallankumouksen tieltä, antaakseen tilaa uudelle yhteiskuntajärjestykselle, joka on hyvin järjestäytynyt, looginen ja pitää arvossa kollektiivista hyvää.

Vaeshya-kauden arvoja ovat yksilön voima ja hyvinvointi, mutta uuden yhteiskunnan keskeinen arvo on oleva kaikkien elollisten yhteinen hyvä. Vaihtuvien aikakausien myllerrys ja ihmisten jalo yhteenliittyminen synnyttää kriisin, ja tuo kriisi voidaan käsitellä ja ratkaista ainoastaan ihmisten hiljaisen vallankumouksen kautta.
 
Kun näitä uusia arvoja, uushumanistisia arvoja, tuodaan esille kaikilta tahoilta, kun kansat ja maiden johtajat kannattavat niitä, vallankumouksella ei ole kansallisia rajoja ja se voimistuu jatkuvasti. Tämä vallankumous muuttaa planeetan kasvot ja kaikki johtajat antavat periksi muutokselle; heistä tulee osa sitä. He antavat kasvot sille, kunnes maailma on yhdistynyt edistämään yhteistä päämäärää ja pelastaa ihmiskunnan ja kaikki tämän planeetan elävät olennot. Tämä juuri on yhteinen päämäärä ja se yhdistää ihmiskunnan.

K: Kuinka paljon aikaa siihen menee?

V: Hyvä kysymys, mutta valmista vastausta ei ole, sillä ihmisten on opittava. Monista seikoista riippuen aika voi olla pitkä tai se voi olla lyhyt, mutta todennäköisesti aikaa kuitenkin kuluu aika lailla. Mutta tietyt kriisit vauhdittavat näitä liikkeitä äkillisesti dynaamisella voimalla, joten aina muutos ei vie niin kauan kuin voisi olettaa.

Shudra-vallankumous on jo käsillä. Shudra-kumousta johtavat aina viksubda-shudrat * eli älymystö. Näitä jaloja humanistisia päämääriä ajavia johtajia on kaikkialla maailmassa, ja he johtavat ihmisiä. Ihmiset seuraavat heitä.  Seuraajat ovat sitä joukkoa, joka harjoittaa joogaa ja meditaatiota ja opettelee syömään luomuruokaa ja säästää kasvien siemeniä. He ovat tämän hetken shudra-vallankumous. Se on jo käynnissä, mutta yhteiskunnasta ei muodostu shudra-yhteiskunta.  Mikä sykli seuraa shudra-vaihetta yhteiskunnassa?

K: Ksattriya.

V: Kyllä, ja ksattriya-yhteiskunnan perusarvoja ovat kunnia, rohkeus, velvollisuus, ja lojaalisuus, yhteinen hyvä. On välttämätöntä saavuttaa tavoite, saattaa maailma sopusointuun. Ihmiset eivät ole ainoa elämänmuoto, joka tänään kärsii planeetallamme. Terrori, hirmuteot, joita nyt tapahtuu, eivät kohdistu ainoastaan ihmisiin vaan myös toisiin elollisiin; kaikki on epätasapainossa. Jotta ihmiskunta säilyisi, jotta ihmiset, elämä, kaikki olennot, säilyisivät täällä, kaikkien on päästävä tasapainon ja harmonian tilaan. Rakkaus, myötätunto, huolenpito kaikkia kohtaan, niiden täytyy olla tärkeimmällä sijalla.  

Vikshubda- shudrat ovat älymystöä, joka taistelee sen puolesta, että ravinto olisi terveellistä, että sitä riittäisi kaikille, he taistelevat eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta, yhteiskunnan kaikkien alueiden hyväksi. Näihin asioihin älymystö suuntautuu. Kuolevien vipra-yhteiskuntien ääriliikkeet vetävät joitakin puoleensa, mutta kysymyksessä ei silloin ole vikshubdashudra -liike vaan kuolevan aikakauden puolustaminen niissä maissa, joita dominoivat viprat.
Asia ei ole aivan selkeä, koska eivätkö vikshubda -shudrat ole viproja? Vipra-kauden arvoja he kyllä edustavat. Mutta viisaimmat heistä eivät yritä toteuttaa vipra-sykliä vaan pyrkivät edistämään uuteen aikakauteen siirtymiseen tarvittavaa muutosta.

K: Useimmissa tai ainakin monissa tapauksissa viprat ovat pappisluokan edustajia. Joissakin maissa, kuten Iranissa, hallitsee pappisluokka. Kysymyksessä on siis vipra-yhteiskunta. Eikö näiden maiden pitäisi Proutin mallin mukaisesti käydä läpi vaeshya-vaihe ennen kuin ne voivat edetä seuraavaan vaiheeseen? Eikö vaeshya-ideologian pitäisi ensin voittaa viprat ennen kuin nuo yhteiskunnat voivat siirtyä eteenpäin, seuraavaan sykliin?

V: Ketä vastaan ne taistelevat juuri nyt?

K: Ne taistelevat vaeshya-yhteisöä vastaan. Onko niiden jouduttava häviölle päästäkseen seuraavaan vaiheeseen ja tuleeko niistä itsestään niin muodoin vaeshya-kulttuurin edustajia?
 
V: Ei, ei toki. Asiat voivat edetä paljon nopeammin, jos tilanne on se, että jokin erillinen yksikkö on tuossa kuvaamassasi kehitysvaiheessa mutta sulautumassa suurempaan yhteiskuntaan, niin että tuo yksittäinen ryhmä menettää autonomiansa ja sen vuoksi on reaktiivisessa tilassa.

K: Pappisluokka on menettämässä itsemääräämisoikeuttaan eikä se halua joutua vaeshya-kulttuurin dominoimaksi.

V: Valtiot ovat menettämässä itsemääräämisoikeuttaan, samoin kansallisuusajattelu.

K: Ymmärrän. Viprojen taistelu vaeshyoita vastaan ei olekaan vastavallankumousta, vaan pikemminkin kysymys on erilaisen yhteiskunnan määräävästä asemasta, ei niinkään yhteiskunnallisista sykleistä?

V: Yhteiskunnallisten syklien kiertokulusta on kysymys siinä mielessä, että yhden kauden edustajat kokevat olevansa uhattuina ja joutuvansa toista sykliä edustavien tukahduttamiksi ja reagoivat siihen. Reaktio ei kohdistu tietyn kansakunnan aiheuttamaan uhkaan. Reaktio kohdistuu uhkaan, että vaeshya-yhteiskunnan arvot voittavat.  Sitä ei haluta. Mitä on tapahtunut Kiinassa?  Siitä on tullut markkinatalousmaa, vaeshya-yhteiskunta, eikö totta?  Lähi-idässä ei haluta tätä, joten siellä taistellaan. Siellä halutaan puolustaa omaa näkemystä. Kysymys ei ole voimannäytöstä maiden ja valtioiden tasolla.

K: Onko aina käytävä luokkasotaa yhteiskunnan syklien vaihtumiseksi? Olisi luullut, että viprat olisivat hiukan tehokkaampia, niin että voisimme siirtyä vaiheesta toiseen ilman sotaa tai väkivaltaisia häiriöitä.

V: Ilman sotaa voidaan kyllä edetä. Ja ilman sotaa tullaan etenemään. Tämä käynnissä oleva vallankumous ei ole sellainen, joka tarvitsee sotaa. Se on vallankumous, jota ei millään sodalla saada aikaan, koska se ei ole yksittäisen maan vallankumous, se ei ole kamppailu kahden johtajuuden välillä. Se on ihmisten sota, ihmisten vallankumous, arvojen vallankumous, ajattelun vallankumous, aatteiden vallankumous, ja se on riittävän voimakas. Se hävittää nykyiset arvot ja materialistinen mentaliteetti jää pois. Se muuttuu, eikä sota ole se voima, joka muuttaa asiat. Voimana on ihmisten muuttuminen. Se on ihmisissä tapahtuva vallankumous.

 K: Toimiiko myös Gaia, planeettamme itsessään, vaikuttavana voimana?

V: Kyllä, luonnollisesti. Maa-planeetta itse säätelee kaikkia reaktioita ja luonnollisesti ihmisten toiminnalle aiheutuu rajoituksia. Jos ihmiset, ja kaikki elolliset, mielivät jäädä henkiin, kaikkien on yhdistyttävä selviytymisensä nimessä eikä jatkettava keskinäistä vihanpitoa ja taistelua. Henkiinjäämisensä vuoksi ihmisten on opittava, miten Gaian kanssa eletään. On opittava olemaan Hänen oikeamielisiä lapsiaan. Mutta on myös vähän viisastuttava siitä, mitä on oltu tähän saakka.

Tämä on nykyhetken todellinen vaikeus, ja todellinen vallankumous koskeekin juuri elämän säilymistä tällä planeetalla, voimien ja kaikkien olentojen yhdistämistä kaikkien hyvinvoinnin turvaamiseksi.  Ne, jotka tekevät työtä tuon päämäärään eteen, ovat vikshubda- shudria, jotka yhdistävät ihmiset yhteisen tavoitteen alle. Ja ihmisten joukot, jotka muuttavat arvojaan tuon päämäärän saavuttamiseksi, he ovat shudra-vallankumous, ja he myös onnistuvat tehtävässään.

*) Vikshubda-shudra: ks prout.fi-sivuilta artikkeli  Yhteiskunnan kiertokulu, linkki etusivulla.
 www.prout.fi