Uushumanismi: ihmisten luontainen taipumus


Uushumanistisessa yhteiskunnassa on oltava prama’n eli yhteiskunnallisen tasapainon kehittymistä.Tasapaino vallitsee kasvun ja kehityksen ja resurssien tasapuolisen jakautumisen välillä, se vallitsee myös ihmisen luontaisen halun edistyä yksilöllisesti ja yhteiskunnan kollektiivisen hyvinvoinnin välillä. Lisäksi yhteiskunnassa vallitsee tasapaino materiaalisen painotuksen ja henkisen kehityksen välillä. Uushumanistisen yhteiskunnan kaikilla alueilla on tasapainon kehityttävä niin että sellaisessa yhteiskunnassa kasvavalla yksilöllä olisi mahdollisuus kehittyä fyysisesti, mentaalisesti ja henkisesti parhaalla mahdollisella tavalla ja että tämä kehitys ei olisi esteenä kenenkään toisen yksilön kehitykselle.

Tämä on olennainen perusta, jolle todellinen yhteiskunta on rakennettava ja tätä tasapainon kehittymistä tapahtuu ihmisten ponnistelujen avulla, kun heitä ohjaa yhteiskunnassa myötätuntoinen ja sopusuhtainen ideologia, joka painottaa kaikkien elollisten olentojen hyvinvointia. Tätä ideologiaa nimittäisin uushumanismiksi. Uushumanismi edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnallisella alueella, kun taas yksilötasolla se edistää kaikinpuolista kehittymistä. Siten ihmiset voivat kehittyä ja tulla palkituiksi saavutuksistaan yksilöllisesti, mutta yhteiskunnallisella alueella ei ketään yksilöä tai ryhmää pidetä toista huonompana. Kaikkia arvostetaan ansioidensa mukaisesti. Myös eläimillä ja kasveilla on yhdenvertainen asema ja niitä arvostetaan ja kohdellaan arvonsa mukaisesti. Kenestäkään ei tule toisten orjia. Kotieläimiä kohdellaan lempeästi ja ystävällisesti, ymmärretään että ne ovat myös elollisia olentoja, jotka rakastavat elämäänsä, rakastavat jälkeläisiään ja tahtovat parhaan elinympäristön. Uushumanistisessa yhteiskunnassa kaikkia elollisia olentoja kohdellaan kunnioituksella.

Niinpä uushumanismi peräänkuuluttaa kaikkien olentojen, niin eläinten, kasvien kuin ihmistenkin hyvinvointia. Se ei esitä, että ihmiset hallitsisivat muita elämänmuotoja. Uushumanistisen lähestymistavan mukaisesti kaikkia on pidettävä kokonaisuuden osina ja jokaista osaa on arvostettava kuin myös kokonaisuutta. Ihmisillä on paikkansa maailmassa kuten on eläimillä, metsän puilla ja meren eliöillä. Kaikki ovat yhden jakamattoman olemassaolon osasia. Kun muistetaan kaiken elämän pohjimmainen ykseys, kaikkia olentoja kohdellaan kunnioituksella, ja yhteiskunnassa vallitsee samanarvoisuus ja tasapaino. Tämän kaltaisessa yhteiskunnassa kaikki menestyvät, kaikki kehittyvät. Toisen kehittyminen ei johda toisen tukahduttamiseen.

Uushumanismi on olennainen perusta, jolle tasapainoinen yhteiskunta tulisi rakentaa. Uushumanististen arvojen peruskallioon nojaavat Proutin eli Edistyksellisen hyödyntämisen teorian perusperiaatteet. Uushumanismi sisältää prama’n eli tasapainon. Siihen sisältyvät myös perustavaa laatua olevat ihmisarvot, ja se luo yhdenvertaisuutta elollisten olentojen keskuuteen. Kaikesta tästä tulee yhteiskunnan kehityksen perusta. Ilman perusperiaatteita jotka on yhdistetty elollisten olentojen arvoihin, on mahdotonta kehittää terve, yhdentynyt yhteiskunta. Täten yhteiskunnan on perustuttava olennaisiin, universaalisiin olettamuksiin elämän arvokkuudesta ja arvosta.

Uushumanismi peräänkuuluttaa näitä universaalisia arvoja ja muistuttaa niiden perustuvan sen seikan täyteen ymmärtämiseen, että kaikilla elävillä on yksi ja sama olemassaolon perusta. Se edellyttää, että universaalisuus otetaan yhteiskunnan johtotähdeksi eikä  samaistumista johonkin pieneen ryhmään kuten kansalliseen tai sosiaaliseen ryhmään tai perheeseen. Vaikka ihmisellä voi olla perhe, maa-alue, kaupunki tai kylä johin hän tuntee samaistuvansa, vaikka hänellä voi olla ammatti tai työkenttä, johon hän tuntee samaistuvansa, kuitenkin näiden yläpuolella on oltava laaja-alaisempi identiteetti, johon ihminen asettaa itsensä kollektiivisella tasolla. Tuon identiteetin tulisi olla ihmisen oman olemassaolon universaalinen luonne, kaiken elämän pohjimmainen ykseys. Ja tuo identiteetti on lähtökohtana sille, että kaikki elämä on pyhää, että kaikki olennot ovat osia tästä yhdestä kokonaisuudesta ja että näinollen kaikkien arvokkuutta ja hyvinvointia tulee vaalia – myös puiden ja metsän pienten eläinten.

Planeetan kehittyneimpänä lajina ihmiskunnalla on velvollisuus huolehtia veljistään ja sisaristaan eläin- ja kasvikunnassa, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan sekä huolehtia parhaansa mukaan luonnon tasapainon säilymisestä, niin ettei mikään olento kärsi
tarpeettomasti. Ihmiskunnan on nyt pantava syrjään itsekäs riistäminen ja asettaa ensisijaiseksi päämääräkseen kaikkien elollisten olentojen kaikinpuolinen hyvinvointi. Tämä on olennaista uushumanistisen asenteen vakiinnuttamiseksi yhteiskuntaan. Kun tällainen lähestymistapa kehittyy, ja kun ihminen samaistuu pikemminkin pohjimmaiseen henkiseen luonteeseensa kuin noihin kapea-alaisiin sitoumuksiin, joita hänellä saattaa olla perheeseen, ammattiin, yhteiskunnalliseen asemaan tai maa-alueisiin, silloin hän kykenee avaamaan sydämensä ja mielensä tämän planeetan elollisten olentojen muodostamalle laajemmalle perheelle ja perustamaan todellisen yhtenäisen yhteiskunnan, joka pitää huolta kaikkien hyvinvoinnista.

Tällainen laajentunut mentaliteetti voi näyttää nykyään haaveelta, mutta tulevaisuudessa, lähitulevaisuudessakin, siitä voi tulla jokaisen tavallisen ihmisen asenne maailmanlaajuisesti. Sellaiset tunteet ovat jo nupullaan ihmisten sydämissä ja mielissä. Ne ovat luontaisia elollisille olennoille. Tarvitaan vain jonkin verran ajattelemista ja harkintaa, ja ihmiset omaksuvat luontaisesti nämä periaatteet. Ne ovat luonnollisia, niitä ei tarvitse tyrkyttää ulkoapäin, ainoastaan vapauttaa yksilöissä. Ihmisellä on luontainen taipumus tehdä hyvää kaikille. Ihmisellä on luontainen taipumus rakastaa Korkeinta. Ihmisen Bhagavad Dharma, luontainen kaipuu, perusominaisuus, on halu oppia tuntemaan Ääretön, tuntea läheisyyttä kaiken elämän jakamattoman ytimen kanssa.

Elollisten olentojen luonteen perusominaisuus on halu tehdä kaikille hyvää. Ainoastaan köyhyyden, sodan, ennakkoluulon, ahneuden, nälän ja muiden yhteiskunnallisten epäkohtien synnyttämien mielen tummien pilvien johdosta muita ajatuksia syntyy ihmismielessä. Jos ihmiselle suodaan tilaisuus, näistä perusarvoista, näistä uushumanistisista arvoista tulee ihmishengen vapautus; ihmiset ottavat ne omakseen ja  tuntevat itsensä vapaiksi – sillä kyseessä on vain lupa seurata sydäntään olematta minkään ismin ahtaiden seinien rajoittama, lupa vapauttaa henkensä materialismin ahneudesta ja taakasta jonka aiheuttaa samaistuminen johonkin maa-alueeseen, lupa vapauttaa itsensä muiden elollisten olentojen kärsimysten tuskallisesta seuraamisesta ja lupa omaksua nuo arvot, jotka ovat luontaisia ihmisen sydämelle ja hengelle.