Uushumanismi: yhteiskunnan perusta, osa 2


Ilman moraalista perustaa, joka ilmentää tiettyjä oleellisia arvoja tai perusarvoja, jotka parantavat inhimillistä elämää ja kehitystä, on hyvin vaikeaa ylläpitää tervettä ja hyvintoimivaa yhteiskuntaa. Nykyään tällä planeetalla on paljon ihmisiä. Maailmasta on tullut hyvin pieni. Teknologia ja viestintä ovat kasvaneet pisteeseen, jossa ihmisten välillä kaikissa kulttuureissa vallitsevat hyvin tiiviit suhteet. Mutta kuitenkaan näiden ihmisten välillä ei ole ykseyttä mitä tulee heidän arvoihinsa ja yhteiskuntaansa. He ovat vieläkin erilaisia ja täten taipuvaisia taistelemaan toistensa kanssa. Jotta ihmiskunta voisi tasoittaa kuilun ja tulla yhdeksi globaaliksi yhteiskunnaksi menettämättä paikallisen yhteiskunnan ja kulttuurin riippumattomuutta ja autonomiaa, täytyy kehittyä universaalinen lähestymistapa, joka palvelee kaikkien ihmisten tarpeita;  sen tulee olla pikemminkin kaiken kattava kuin poissulkeva. Tarvitaan lähestymistapa, joka on pikemminkin kokoava kuin ylivaltaan ja alistamiseen perustuva.

Tämä on uusi käsite ihmisen kehityksessä, sillä yhteiskunnassa on kautta historian ollut tapana, että jokin ryhmä käyttää hyväkseen ylemmyyttään toisiin nähden, johtui se sitten kansallisuuteen tai alueeseen liittyvistä tai poliittisista, taloudellisista, yhteiskunnallisista tai kulttuurillisista ryhmittymistä. Ryhmittymän tyypistä huolimatta ihmiskunnan historiaan on kuulunut että ihmiset samaistuvat tiettyyn ryhmään ja sitten käyttävät tuota ryhmäidentiteettiä muista erottautumiseen ja yrittävät hallita niitä, jotka kuuluvat muihin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin ryhmiin, muihin taloudellisiin, kulttuurisiin tai maantieteellisiin ryhmittymiin. Tämä on ollut ihmiselle tyypillinen ominaisuus. Koskaan ihmiskunnan historiassa ei ole ollut yhteiskuntaa, jossa kaikki ryhmittymät ovat olleet täysin yhdentyneitä ja joka on perustunut pikemminkin universaalisen tunteeseen kuin yhden ryhmän ylemmyyteen toisiin nähden.

Jotta sellainen yhteiskunta voitaisiin perustaa, täytyy yhteiskunnassa kokonaisuudessaan tapahtua tiettyjen perusarvojen yhdentymistä, niin että voisi kehittyä laaja universaalinen pohja toimivalle ihmisten väliselle  liitolle. Vain yksi perusta ihmisen kokemuspiirissä on tarpeeksi laaja yhdistämään kaikki eri kulttuurit ja yhteiskunnat, poliittiset, taloudelliset ja kansalliset ryhmittymät - ja se on universaalisuuden tunne. Kun ensisijaiseksi identiteetiksi ei omaksuta mitään tiettyä ihmisryhmää toisen ryhmän vastakohtana, vaan kun omaksutaan universaalinen elämänvoima, joka ilmenee kaikissa olennoissa, niin löydetään perusta, joka on kyllin laaja, kyllin suuri yhdistämään kaikki eri ryhmittymät, kaikki erilaiset elolliset olennot, niin että yhteiskunta voi kehittyä kaikkien olentojen parhaaksi – ei vain ihmisten vaan kaikkien olentojen, koska ihmiselämää ei voi erottaa muiden elollisten olentojen elämästä.

Jos yrität rakentaa planeetalle terveen yhteiskunnan muiden elollisten olentojen kustannuksella, tulet huomaamaan tuon yhteiskunnan pian romahtavan. Et voi rakentaa sitä, koska liityt läheisesti kaikkeen elämään. Niin monin tavoin – ravintoketjujen kautta, ekosysteemien kautta – ihmiskunta on sidoksissa planeetan muuhun elämään. Et voi erottaa ihmisten hyvinvointia kasvien ja eläinten hyvinvoinnista. Ne liittyvät kaikki yhteen. Ja jos tahtoisit rakentaa yhteiskunnan, joka todella palvelee ihmisiä ja johtaa ihmiselämän hyvinvoinnin uuteen vaiheeseen, niin sinun on myös huolehdittava ihmisten suhteesta luontoon ja sinun on huolehdittava kasvien ja eläinten hyvinvoinnista luonnossa, koska hyvinvointisi liittyy läheisesti niiden hyvinvointiin. Koko planeetta on saatava harmoniseen yhteyteen, jotta voitaisiin rakentaa terve ja edistyvä yhteiskunta, joka täyttää jäsentensä tarpeet ja sallii heidän kasvaa ja kehittyä.

Sellaisessa yhteiskunnassa kaikkien hyvinvoinnista pidetään huolta – ei ohjaamalla kaikkia saman kulttuurin, samojen mielipiteiden ja elämäntapojen piiriin. Tämä ei ole universaalisen yhteiskunnan tarkoitus. Tarkoituksena on löytää yhteinen elintapa, joka perustuu universaaliselle tunteelle, tietyille perusarvoille, jotka arvostavat ja vievät eteenpäin ihmisen kehitystä universaalisella tavalla. Tästä olennaisesta perustasta tulee eräänlainen toimintaohjelma, josta käsin kaikki ihmisten moninaiset ryhmittymät voivat sijoittua omaan kulttuurilliseen taustaansa, omaan maantieteelliseen sijaintiinsa hyödyntäen kaikkia mahdollisuuksiaan harmoniassa luonnonympäristön kanssa. Siten käsite yhteiskunnan universaalisesta perustasta ei ole yksilöllisyyden sortamista yhdenmukaisuuden vaatimuksella. Pikemminkin se on ihmisen kokemuksen moninaisuuden arvostamista laajan, universaalisen perustan yhteydessä.

Nyt voidaan kysyä, mikä on tämä universaalinen perusta, jolle yhteiskunta on rakennettava, tullaan rakentamaan, jotta voitaisiin perustaa toimiva yhteiskunta, joka täyttää ihmisten fyysiset, mentaaliset ja henkiset tarpeet ja joka luo eräänlaisen harmonisen suhteen yhteiskunnan ja luonnon välille? Sellaisen yhteiskunnan perustan on oltava ekspansiivinen, laajeneva, ja sitä voidaan soveltaa vain kun on yhteisesti sovittu olla välittämättä eroista ja kulkea yhdessä – ei hallitsemisen ja alistamisen pohjalta, vaan keskinäisellä kunnioituksella sitä moninaisuutta kohtaan, jota on kaikissa ihmisryhmissä, löytämällä universaalinen perusta elämän ytimestä, kunnioittaen kaikkea elämää ja yhdistämällä henkiset arvot jokapäiväiseen elämään.

Tämä ei tarkoita, että jokin tietty uskonto tai henkinen uskomus olisi hallitseva. Emme tarkoita yhden uskomusjärjestelmän, yhden ihmisryhmittymän ylivaltaa. Sensijaan tarkoitamme yhteisen nimittäjän, universaalisen perustan löytämistä, joka on olennaista elämälle, ja sen käyttämistä keskinäisessä yhteisymmärryksessä moraalisena perustana, jolle rakentaa uusi ja terve universaalinen yhteiskunta. Tuo perusta voi olla vain perustavaa laatua oleva syvä kunnioitus ja arvostus itse elämää kohtaan, kunnioitus kaikkia elollisia olentoja kohtaan. Siinä sitoudutaan huolehtimaan kaikkien olentojen hyvinvoinnista.

Se on uusi lähestymistapa, missä elämän kunnioitus, huolehtiminen kaikkien olentojen hyvinvoinnista, yhteiskunnan yhdentyminen ja ykseys ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä. Sellaista yhteiskuntaa ei ole koskaan ollut olemassa, vaikka jotkut ovat päässeet sitä lähelle. Ihmiskunta on uuden alun, uuden aamunkoiton kynnyksellä. Ja tällä uudella aikakaudella ihmisillä on mahdollisuus kehittää vähäpätöisten erojen ja itsekeskeisten ryhmittymien tuolla puolen olevaa universaalista ajattelutapaa, jossa myötätunto ja kunnioitus elämää kohtaan eivät ole vallitsevina vain yksilöiden välisissä tunteissa vaan myös yhteisöllisissä tunteissa, ja jossa ihmiset yrittävät pikemminkin yhdistyä kuin hallita toisiaan.

Tätä lähestymistapaa nimitän ”uushumanismiksi”, uudeksi humanismiksi. Ja miksi se on uusi? Koska siihen sisältyy paitsi ihmisten hyvinvointi, ihmiskunnan hyvinvoinnista huolehtiminen, myös kaikkien olentojen hyvinvointi, ja se tarjoaa yhteiskunnalle uuden lähestymistavan, uuden paradigman, jossa pidetään elämän kunnioitusta ja kaikkien olentojen hyvinvointia tärkeimpänä asiana, ja joka menee minkä tahansa tietyn ihmisryhmän tai ryhmittymän tarpeiden edelle. Siten ihmisten on laajennettava käsitystään itsestään ja identiteetistään. ”Olen samaistunut klaaniini, maahani, kulttuuriini ja rotuuni” - ajattelun sijasta hänen on ajateltava, ”Hyvinvointini, identiteettini on kaikkien elollisten olentojen hyvinvointia, ja voin parhaiten, kun kaikki olennot työskentelevät ja elävät harmoniassa keskenään, ja kenenkään ei pidä jäädä jälkeen.” Vain tämän universaalisen identiteetin kautta ihmiset tulevat oivaltamaan, että toisen ryhmän valta-asema toiseen nähden ei ole ratkaisu inhimilliseen kärsimykseen, ja että ihmisten hyvinvointi riippuu elämän yhdentymisestä ja olennaisen henkisen olemuspuolen arvostamisesta kaikissa olennoissa.

Niinpä tämä universaalisuuden peruskäsite on se kallio, jolle terve yhteiskunta voi rakentua. Tälle kalliolle voivat monet seikat rakentua. Kunnioitus kaikkia olentoja kohtaan tarkoittaa pikemminkin ekologista harmoniaa kuin riistämistä. Se tarkoittaa myös, että minimoidaan yhden ryhmittymän ylivalta toista kohtaan, ja että ihmiset lähestyvät toisiaan uudella tavalla, neuvottelemalla ja yhdentymällä. Se tarkoittaa myös, että yhteiskunta huolehtii kollektiivisesti kaikkien olentojen, suurten ja pienten, hyvinvoinnista. Ja se tarkoittaa myös sotien - ihmiskunnan vitsauksen, loppumista.

Universaalisten perusarvojen omaksuminen ja niiden toteuttaminen perustamalla yhteiskunnalle kollektiivinen foorumi tarkoittaa vallankumousta ihmisen kokemuksen piirissä. Tältä pohjalta voidaan rakentaa uusi yhteiskunta, universaalinen yhteiskunta, joka ottaa huomioon kaikkien tämän planeetan moninaisten elollisten olentojen hyvinvoinnin ja joka yrittää saada aikaan tasapainoiset suhteet kaikkien noiden erilaisten monimuotoisten ryhmittymien ja niiden toiveiden ja tarpeiden välillä. Siten kukaan ei hallitse toista jälkimmäisen vahingoksi, ja kaikille annetaan mahdollisuus edistyä kaikilla alueilla takaamalla fyysiset perustarpeet sekä koulutus ja mahdollisuus kasvuun henkisellä alueella. Sellainen yhteiskunta kehittää ihmistä suuresti lyhyessä ajassa.

Mitään todellista yhteiskuntaa ei ole ollut tällä planeetalla, sillä ihmiset ovat tähän astisessa kehityksessään olleet hyvin riitaisia ja taipuvaisia julmuuteen ja kovuuteen, jota todellinen yhdistynyt yhteiskunta ei voi sietää. Perusarvoja jotka ovat tarpeellisia perustettaessa todellista yhteiskuntaa, ei ole toistaiseksi täysin kehitetty laajassa mittakaavassa. Mutta ihmiskunta muuttuu. Se on evoluutioharppauksen kynnyksellä ja sen ymmärrys kasvaa nopeasti näitä inhimillisiä perusarvoja kohtaan. En väitä etteikö näitä arvoja olisi tunnustettu yhteiskunnassa tähän päivään saakka, sillä niin on tehty. Mutta ne joilla on valta ja auktoriteetti, eivät ole omaksuneet niitä suuressa mittakaavassa. Se seikka tulee pian muuttumaan.

Uusi aika saapuu. Ihmiskunta kehittyy, ja tarve luoda yhdentynyt yhteiskunta kasvaa edelleen, ja niin kasvaa myös tieto siitä, että jos ihmisiä vahingoitetaan niin että massat kärsivät kun taas harvat ovat eliittiä, yhteiskunta lopulta luhistuu ja myös jos luonnonympäristö tuhoutuu, ihmiset tuhoutuvat sen mukana. Siten ihmiskunta pakotetaan omaksumaan uusi foorumi, uusi tietoisuuden taso. Ja ihmiskunta tulee omaksumaan tämän tason. Muutoksia on jo näkyvissä. Eräänlainen universaalinen tieto, universaalinen ymmärrys on jo kehittymässä yhteiskunnassa maapallon joka kolkassa. Se on jo tapahtumassa. Mutta tämän muutoksen vaikutukset eivät vielä näy, tarvitaan vain vähän kärsivällisyyttä niin tulokset alkavat näkyä.

Uusi aika sarastaa. Uusi yhteiskunta ilmestyy ja tämän yhteiskunnan olennaisena perustana on oleva universaalinen ajattelutapa eikä minkäänlaisten ryhmittymien valta-asema toisiin nähden. Ja kaikkien olentojen hyvinvoinnista on pidettävä huolta ja tuettava sitä. Se on ainoa avoin tie tulevaisuuteen. Kaikki muut tiet ovat suljettuja.