Sisäinen kauneus ja itsensä rakastaminen



Ihmisessä on loistokasta ihmisen henki, eikö olekin? Ihmisen fyysisellä keholla voi olla tiettyjä ominaisuuksia. Fyysisesti ihminen voi olla miellyttävän näköinen. Mutta jos ihmisen luonteenlaatu on halpamainen ja jos ihmisen ajatukset ovat hyvin negatiivisia, huomaat että hän ei näytä kovinkaan miellyttävältä. Ja jos taas joku näyttää hyvin tavanomaiselta, mutta  hänen mielensä on täynnä kauniita ajatuksia, jos hän rakastaa itseään ja muita ja on todella onnellinen, sanot: ”Mikä kaunis ihminen! Mikä komea mies. Mikä kaunis nainen. Eikö hän olekin kaunis?”

Mutta et kommentoi fyysistä kauneutta. Sillä ihmisen kauneus ei ole pelkästään hänen fyysisessä puolessaan, vaan hänen luonteenlaadussaan ja mielen ominaisuuksissaan. Mitä enemmän ihmisen henki loistaa kirkkaana, sitä enemmän ihminen näyttää säteilevän rakkautta, lämpöä, myötätuntoa, lempeyttä, ja sitä viehättävämmältä hän näyttää.

Ja miksi on näin? Samanlainen vetää puoleensa samanlaista. Jokaisen ihmisen hyvä ja kirkas puoli haluaa löytää ilmaisunsa. Se haluaa vahvistusta, tilaisuuden ilmentää itseään. Haluatko aina kuulla kuinka huono ihminen olet? Useimmat eivät pidä tästä kovinkaan paljon. Heillä itsellään on tarpeeksi huono kuva itsestään.

Niinpä kun elämäntilanne saa ihmisen tuntemaan olonsa masentuneeksi, ja kun hän ei tunne olevansa kovinkaan hyvä ihminen, tuntee hän olonsa hyvin onnettomaksi. Ja mitä tapahtuu? Hän alkaa näyttää hieman rupsahtaneelta, koska hänen henkensä on maassa. Mutta kun ihminen tuntee että ”ihanaa, elämä on upeata, tulevaisuus on mahtava”, kun hänellä on toivoa, kun hän on kohdannut rakkauden, kun hän tuntee rakastavansa itseään ja muita, kun hän on hyvin positiivinen, mitä tapahtuu?

Ihmisen henki muuttuu kirkkaaksi. Kun nämä tunteet ovat aitoja eivätkä teeskentelyä, silloin ihmisestä tulee sädehtivä. Hän näyttää sädehtivän, koska hän on täynnä henkistä loistoa. Sitä loistoa ei voi jäljitellä, se on sielun loistoa, hengen loistoa. Ja se tekee ihmisestä hyvin sädehtivän.

Tämä loisto astuu elämään positiivisen ajattelun seurauksena. Niin usein ihmiset haluavat nähdä vain sen mikä on pielessä. Heitä tuntuu huolettavan se että heiltä jää huomaamatta jotakin mikä on pielessä, niin että he aina katsovat elämän nurjaa puolta. He aina listaavat ongelmiaan. Ja kenellä teistä ei olisi ongelmia? Onko ketään? Voisiko henkilö jolla ei ole ongelmia, nostaa kätensä!

Jokaisella on ongelmia, eikö niin. Aina on asioita, joista on syytä olla huolissaan, aina on murehdittavaa, aina on jotakin pielessä. Elämässä on niin paljon koettelemuksia. Jos alat laskea niitä ja alat ajatella niitä koko ajan, tulee olemaan hyvin vaikeaa nousta ylös aamulla, koska elämä on niin vaikeaa, eikö olekin.

Mutta entä jos otat itseesi hieman kirkkautta, pienen loistavan hengen sisääsi, hieman rohkeutta, hieman intoa taistella kaikkia vastoinkäymisiä vastaan, ja kuljet eteenpäin elämässäsi, asennoidut itseesi ja elämääsi ja siihen, mitä tulet tekemään, positiivisesti ja sanot: ”Unohdan menneet! Unohdan sen mitä en ole pystynyt tekemään menneisyydessä! Nyt voin tehdä sen. Nyt voin olla hyvä ihminen. Nyt voin olla jalo ihminen. Nyt voin tehdä jotakin hienoa, jotakin suurta, jotakin hyvää toisille. Unohdan mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä menneisyydessä.” Mennyt on mennyttä, et voi sitä muuttaa. Se on ohi.

Mutta voit muuttaa sen mitä teet tänään. Ja herää jokainen päivä uuteen kirkkaaseen aamunkoittoon, uuteen alkuun, sillä jokainen päivä on uusi alku, uusi aamunkoitto elämässäsi. Ja voit käyttää tätä uutta aamunkoittoa tehdäksesi elämästäsi sellaisen kuin haluat sen olevan. Ja miten se tapahtuu? Tuomalla valoa henkeesi. Uskomalla itseesi, katsomalla elämän valoisaan puoleen, ja vahvistamalla kykyäsi mennä eteenpäin. Äläkä välitä jos putoat. Nouse ylös, puhdista itsesi ja aloita uudelleen.

Ei ole mitään järkeä harjoittaa negatiivista itsekritiikkiä.  Kriittinen arviointi omista kyvyistäsi ja taidoistasi, tarpeistasi ja puutteistasi, mitä osaat hyvin, mitä et osaa -  tämä on aiheellista - mutta ei mikään sellainen, joka saa sinut tuntemaan millään lailla huonoksi. Jokaisella on alueita joissa hän on hyvä, ja toisia, joissa hän on aloittelija. Vaikka olisi minkälainen Einstein tahansa, saattaa silti olla vaikeuksia sitoa kengännauhat ja käyttää oikeanlaisia sukkia. Jokaisella on omat puutteensa, jokaisella on omat vahvuutensa.

Se että näkee heikkoutensa ei ole ollenkaan ristiriidassa positiivisen näkökulman kanssa: oikeudenmukainen ja tarkka arvio ilman itsekritiikkiä, ilman itsensä vähättelyä; pelkästään omien vahvuuksien ja heikkouksien objektiivinen tarkastelu. Ja kulje eteenpäin, korosta vahvuuksiasi rakentaessasi luonnettasi, tehdessäsi työtäsi maailmassa. Sillä vaikeuksien ja heikkouksien lisäksi jokaisella on huomattavia vahvuuksia -  jokaisella.

Vaikka sanoisit jostakin ihmisestä: ”Hän on kehitysvammainen. Hänellä ei ole henkistä kapasiteettia. Hän ei voi edes oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Hän ei suoriudu edes yksinkertaisimmista tehtävistä,” silti juuri tuolla henkilöllä voi olla suuria vahvuuksia, joita et kenties aluksi voi huomata, koska sinua on opetettu arvostamaan tiettyjä ominaisuuksia. Mutta tuolla henkilöllä on silti vahvuuksia, koska juuri hänen ihmisyydessään on suuruutta, sillä  juuri ihmisyys hipoo jumalaisuuden rantoja. Ja juuri ihmisyytensä syvyydellä ihminen koskettaa tuota suuruutta sisällään.

Niinpä ei voida sanoa että kukaan ihminen on hyödytön, että kenelläkään ei olisi hyviä ominaisuuksia. Kaikilla on sisäistä suuruutta. Vaikka se ei olisi vielä ilmentynyt, vaikka hän ei olisi vielä kehittänyt suuruuttaan, silti se on hänessä piilevänä. Sillä jokainen ihminen on  sisimmältään jumalallisuuden loistava ilmentymä. Olet sisimmäiseltä olemukseltasi loistava tietoisuus joka on liittynyt fyysiseen kehoon. Niinpä ihmisyytesi kautta, sydämesi rakkauden kautta, sydämesi myötätunnon kautta voit oppia tuntemaan sisälläsi olevan suuruuden, tuon jumalaisuuden suuruuden, joka on syvin olemuksesi.

Mutta jotta voit tehdä tuon, sinulla tulee olla tiettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä elämässäsi. Sinun tulee omistautua järkähtämättä, ehdottoman vilpittömästi pyrkimykseesi oppia tuntemaan tuo suuruus, oivaltamaan suuruus sisälläsi. Et voi omistautua puolinaisesti. Sinun tulee sitoutua intohimoisesti ja tiukasti: ”En anna minkään esteen tulla  itseni ja tuon sisälläni olevan jumalaisen tiedon väliin.”

Toiseksi sinulla tulee olla rohkeutta ja pelottomuutta. Kuinka voit ilman sitä oivaltaa Suuren? Jos sinulla ei ole hiukkastakaan rohkeutta,  et pääse edes sängystä ylös aamulla, vaan ajattelet: ”Elämä on niin vaarallista. Jos nousen sängystä, voin kompastua ja kaatua. Voin loukata itseni kun pukeudun. Ja puhumattakaan siitä että jos otan auton, voin joutua onnettomuuteen tänä aamuna. Ja jos jään sänkyyn, voi tulla maanjäristys.” Elämä on hyvin vaarallista, eikö olekin.

Niinpä sinulla tulee olla rohkeutta. Rohkeutta olla järkähtämätön, ei vaan noustessasi aamulla sängystä, vaan ollaksesi se suuri henkilö joka olet sisimmässäsi. Ja oppiaksesi tuntemaan suuruuden ne ominaisuudet ja luonteenpiirteet, jotka ovat piilossa syvällä sisälläsi, jossa ihmisyytesi  avautuu täydelleen ja tuon ihmisyyden ytimessä oleva jumalaisuus paljastuu.  Niinpä ei tarvita ainoastaan syvää vilpittömyyttä ja lujaa sitoutumista, vaan myöskin rohkeutta.

Ja on vielä kolmas ominaisuus, josta on hyvin suurta apua. Ja se on se että katsoo elämän valoisaa puolta. Joka kerta kun huomaat lannistuvasi, ajattele aina hyviä asioita elämässäsi, elämäsi siunauksia. Pidät niin monta asiaa itsestäänselvänä, kunnes alat verrata itseäsi muihin ihmisiin tai muihin olosuhteisiin, ja huomaat, kuinka paljon sinulla on elämässäsi. Tunne kiitollisuutta siitä mitä sinulla on, arvosta sitä mitä sinulla on, arvosta taitojasi jotka olet saanut Luojalta, kykyjäsi jotka olet saanut Korkeimman armosta, hyvää kotiasi, vaatteitasi, ystäviesi ja perheesi rakkautta, älyäsi ja taitojasi, kykyäsi muistaa ja tietää. Anna arvoa kaikelle mitä sinulla on, kaikelle sille mitä olet. Jos voit arvostaa itseäsi ja hyväksyä itsesi, osaat myös arvostaa toisia ja hyväksyä heidät.

Mutta jos hyljeksit osaa itsessäsi sanoen: ”Ei, ei, en voi hyväksyä tätä”, et voi myöskään hyväksyä sitä toisissa. On olemassa ihmisiä jotka eivät voi sietää kiukkua. Jos joku kiukustuu, he menevät pois tolaltaan, koska he eivät voi sietää sitä. Mutta mitä tapahtuu? Miksi he eivät voi sietää sitä? Miksi he eivät voi sietää tätä tunnetta? Koska he eivät ole oppineet hyväksymään sitä itsessään.

Jotkut eivät voi sietää olla pelkäävien ihmisten läheisyydessä. He eivät voi sietää sitä. Miksi? Koska he eivät ole oppineet hyväksymään heissä itsessään olevaa pelkoa. Sillä kuka ihminen olisi vailla pelkoa? Ihmisille on tunnusomaista elää pelon ja rakkauden ristitulessa. Vasta kun jumalaisuuden rannat saavutetaan, häviää pelko ja vain rakkaus jää.

Jotta voisi saavuttaa nuo jumalaisuuden rannat, tulee hyväksyä oma ihmisyytensä sataprosenttisesti, ei vain ne asiat joille annat arvoa ja ihailet, vaan myös ne asiat joita sinun on taipumus hyljeksiä. Omaksua erilainen näkökulma, rakastaa omaa ihmisyyttäsi ja ihmiskunnan ihmisyyttä, molempia kokonaisuudessaan.  Jopa tietämättömyydessä, valheellisuudessa, kamppailussa, vaikeuksissa tulee ihmisen tuntea suurta myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan. Ja tämän rakkauden ja myötätunnon avulla, jota tunnet itseäsi ja muita kohtaan, oivalla mitä on  rakkaus ilman ehtoja, oivalla tuo yksi  olennainen henki, kirkas henki sisälläsi.

Ja tee tuosta hengestä niin loistava että kaikkien on sanottava: ”Katsopa tuota! Hän on niin sädehtivä. Hän on niin kaunis, että en voi olla huomaamatta.” Tee hengestäsi loistava! Ole loistava valo ja tuo rakkautesi ja myötätuntosi tähän maailmaan kaikkien olentojen hyväksi!