Anandaseva

Naisen henkinen tie

Korkein Itse on yksi, ainoa ja jakamaton. Se ei ole mies- eikä naispuolinen, vaikka usein Purusasta puhutaan maskuliinisena ja Prakrtista feminiinisenä. Prakrti on Toimiva Periaate joka luo muotoja. Purusa on se savi, se aines, jota muotoillaan, tuo Tietoisuus joka muovaillaan tiettyyn muotoon. Mutta Tietoisuus, Purusa, ei ole mies- eikä naispuolinen. Se on mikä on: kaiken olemassaolon perusta. Brahma, Korkein Tietoisuus, on muodostunut sekä Tietoisuudesta, Purusasta ja Toimivasta Prinsiipistä, Prakrtista.

Tuo Korkein Jakamaton Tietoisuus, tuo Kaikenläpäisevä Itse ei ole maskuliininen eikä feminiininen. Sielu, Atman, ei ole mies- eikä naispuolinen. Ei Atman eikä Paramatman, Korkein Olemus, Korkein Sielu, ole mies- tai naispuolinen. Niinpä jako mies- ja naispuoliseen on olemassa vain luodussa maailmankaikkeudessa. Ne ovat Toimivan Prinsiipin luomuksia. Dualistisuuden prinsiippi saa aikaan tämän polariteetin, tämän vastakohtaisuuden. Kun Brahman kokonaisuus nähdään kaksijakoisena, näyttää ikäänkuin olisi kyse maskuliinisesta ja feminiinisestä, koska Yksi on jaettu Luovaan Prinsiippiin ja Tietoisuuteen. On kaksi voimaa: toinen on Tietoisuus ja toinen Toimiva Prinsiippi, mutta näiden takana on vain yksi. Korkein Itse on yksi.

Tietoisuuden evoluutiossa karkeasta hienosyiseen jako nais- ja miespuoliseen on olemassa vain yksikkömielen kolmessa ensimmäisessä kosassa (tasossa). Niiden tuolla puolen ei ole mitään eroa. Eroa on fyysisessä kehossa, päivätajuisessa mielessä ja alitajunnan tasolla, jossa kaikki samskarat eli tekojen piilevät reaktiot ovat varastoituneena potentiaalisina. Mutta kausaalisen mielen tasolla ei ole merkitystä onko kyseessä mies vai nainen. Niinpä kun tehdään meditaatiota, mies- ja naissukupuolella on merkitystä vain mielen uloimmilla tasoilla. Kun tietoisuus on ohittanut nämä ulommaiset mielen alueet ja sukeltanut syvempiin tasoihin, kausaaliseen mieleen, on ero miehen ja naisen välillä täysin merkityksetön.

Mutta ulkoisessa maailmassa, eri kulttuurien ja yhteisöjen piirissä nämä erot ovat olleet hyvin merkittäviä läpi historian. Ei kovinkaan kauan aikaa sitten monissa itämaisissa yhteiskunnissa – buddhalaisissa ja joogaperinteessä – monet erittäin edistyneet henkiset opettajat sanoivat, että naiset eivät voi saavuttaa valaistumista. Oletko kuullut tästä? Näin sanottiin ja näin uskottiin, ja siitä tuli osa monien kuuluisien joogien useiden koulujen opetuksia viimeisen 500 vuoden aikana.
Vaikkakaan siitä ei nykyään puhuta kovinkaan julkisesti, koska aihe ei ole enää niin suosittu,  näin sanottiin. Ja jos tutkit tiettyjä opetuksia, tulet löytämään tämän seikan. Ja jopa nykyään tietyissä buddhalaisissa ja joogatraditioissa sanotaan näin – sanotaan hiljaa, koska se ei ole enää kovin suosittua. Mutta se oli hyvinkin suosittua 20, 30, 40 vuotta sitten. Näin sanottiin yleisesti. Mutta siitä ei juurikaan haluttu puhua länsimaisten naisten kuullen, koska he protestoivat hieman liikaa. Niinpä asia sanottiin kohteliaasti niille miehille jotka eivät halunneet sanoa naisille: ” Tiedäthän, totuus on että naiset eivät voi saavuttaa valaistusta kuten me voimme.” He sanoivat näin ja uskoivat sen, jopa hyvin edistyneet joogit sanoivat näin.

Miksi he sanoivat niin? Mistä tämä mielipide tuli? Oliko se pelkästään ennakkoluuloa? Se on ollut hyvin vallitseva asenne vuosisatojen ajan. Läntisessä perinteessä, kristinuskossa, ei sanottu että nainen ei voi saavuttaa vapautumista ja todellakin oli monia pyhimysmäisiä naisia. Mutta Intiassa oli myös pyhimyksenkaltaisia naisia. Silti miehet ajattelivat: ” He ovat kyllä kuin pyhimyksiä, niinpä seuraavassa elämässä he syntyvät miehiksi! Ja sitten he voivat saada valaistuksen kuten me.” Tämä mielipide oli hyvin yleinen. Ja myös läntisessä kulttuurissa miehen valta henkisissä piireissä oli erittäin vahva. Ja naisten henkisyyttä alettiin vainota hirveällä tavalla noitavainojen, kidutusten ja tuhansien, tuhansien ja tuhansien naisten murhilla, ja kaikki elivät pelko sydämessään. Naisten vainoaminen saavutti äärimmäiset mittasuhteet satojen vuosien ajan patriarkaalisen järjestelmän alaisena. Alettiin ajatella yleisesti, sekä idässä että lännessä, että naiset olivat henkisesti vaillinaisia. Myöskin läntisessä kulttuurissa löytyi vastaavanlainen toteamus. Annettiin monia lausuntoja että naisilla ei ollut samaa henkistä kapasiteettia, henkistä syvyyttä tai henkistä vilpittömyyttä kuten miehillä.

Miksi tällainen ajattelutapa juurtui? Mille perustalle se pohjautui? Pitkän ajanjakson kuluessa eräät hyvin kehittyneet ja vilpittömät henkiset ihmiset, sekä miehet että naiset, uskoivat siihen varmasti. Mitkä olivat ne johtopäätökset, joiden perusteella he päätyivät sellaiseen päätelmään? Voidaan tarkastella yhteiskuntaa ja sanoa: ”Se johtui patriarkaalisen ajattelutavan ylivallasta.” Näin on, mutta miten tämä ajatus syntyi? Mihin johtopäätöksiin perustui tämä ajattelu? Mistä tuon ajattelutavan isät sen ottivat?

Eikö se johtunut siitä että oli selvästi nähtävissä että naiset synnyttävät lapsia, ja että naisilla on taipumus olla hyvin käytännönläheisiä? He huolehtivat lastensa ja sukulaistensa hyvinvoinnista, he puhuvat paljon, heitä kovasti koskettaa läheisten ihmisten hyvinvointi. Niinpä tämä tarkoitti henkisen tradition johtomiehille: ”Naiset ovat liian paneutuneita maallisen elämään. Vain se täyttää heidän mielensä. He ovat maallisia. Eivätkä pelkästään maallisia, he ovat myös viettelijöitä! He yrittävät vetää meidätkin alas ylevistä henkisistä ajatuksista tavanomaisiin ja maallisiin asioihin. He yrittävät saada meidätkin haluamaan lapsia ja perheen ja kodin ja talon ja sitä ja tätä. He haluavat aina vain lisää ja lisää materiaalisia asioita!”
Sitten he ajattelivat: ”Mutta me olemme pyhiä – me olemme miehiä. Meillä on kyky tulla pyhäksi, jollemme antaudu tekemisiin naisten kanssa. Me voimme jättää taaksemme kaikki maalliset halut ja elää henkisten ihanteiden mukaan Jumalan kanssa. Me osaamme kehittää henkisiä ajatuksia mielessämme. Me osaamme mietiskellä katoavaista ja Absoluuttia. Me voimme päästä maallisten kiintymysten tuolle puolen, kunhan emme ryhdy tekemisiin naisten kanssa. He saavat meidät ansaan, ja pian huomaamme että meillä on lapsia ruokittavana, taloja ylläpidettävänä, naisia, kaiken maailman asioita! Siihen loppuu miehen henkinen tie!”

Näin ajateltiin. Ja mikä olikaan henkisyyden loppu? Nainen. Naiset olivat maallisia.

Tästä seurasi seuraava johtopäätös sen ajan miesten mielissä: ”Nämä naiset eivät voi saavuttaa valaistumista. He ovat liian kiintyneitä lapsiin, perheeseen, maailmaan. Heillä ei ole siihen vaadittavaa kapasiteettia.” He pohtivat asiaa ja vähitellen kehittivät ajatuksen että nainen voi saavuttaa ainoastaan muktin, osittaisen valaistumisen. He voivat saavuttaa valaistumisen, mutta vain tiettyyn asteeseen. He voivat oivaltaa että jumaluus on kaikkialla, mutta he eivät voi saavuttaa moksaa, lopullista valaistumista, koska naisen kehossaan he ovat sidottuja Prakrtiin. Näin nuo miehet ajattelivat. He näkivät naiset Prakrtina, Toimivana Prinsiippinä, joka tanssii luomisen tanssia tässä ilmentyneessä maailmankaikkeudessa. He ajattelivat: ”Naiset ovat kuten Prakrti, he haluavat lapsia. He haluavat kaikenlaista maailmassa. Heidän on mahdotonta saavuttaa Purusaa.” Tällä tavoin syntyi ajatus että voidakseen yhtyä Kosmiseen Itseen ihmisen täytyy saada miehen keho, koska naisen keho on sidoksissa Prakrtiin ja kaikkiin Hänen ominaisuuksiinsa. Näin he jakoivat ihmiskunnan.

Nämä miehet tekivät hyvin vakavan virheen. Se ei ollut pelkästään ennakkoluulo. Jonkin ajan perästä siitä tuli ennakkoluulo. Mutta muutamat hyvin syvällisesti ajattelevat joogit tulivat tähän johtopäätökseen, koska he tekivät huomattavan virheen ajattelussaan. He samaistivat miehet Purusaan ja naiset Prakrtiin, ja ajattelivat että fyysinen keho hallitsee henkistä kokelasta. Kohtalokas virhe oli se, että he eivät oivaltaneet, että nämä tekijät vaikuttavat vain kolmeen alempaan mielen tasoon, ja että kausaalisella tasolla ei ole maskuliinia eikä feminiiniä, ja niin tämä teoria on täysin vailla merkitystä. Tämä oli alkusyy tuohon lähestymistapaan, josta tuli hyvin suosittu sekä idässä että lännessä, että nainen olisi henkisesti vähempiarvoinen. Ja tästä sai alkunsa monta muutakin naista alistavaa käytäntöä.

Mutta tänään on uusi päivä, uusi alku. Naisten asema yhteiskunnassa muuttuu nopeasti ja dramaattisesti. Naiset ovat edistyneet huomattavasti ja tulevat edistymään yhä enemmän. Naisten aseman nousu tämänpäivän yhteiskunnassa on oleellista ihmiskunnan hengissä selviytymiselle. Sillä tuo rakastava myötätunto ja elämän suojeleminen, jotka ovat naisten arvojen ydin ja heidän lähestymistapansa elämään, ovat ratkaisevia tekijöitä, jotta yhteiskunta voisi liikkua eteenpäin tässä vaiheessa. Naisten vaikutusvalta tulee väistämättä lisääntymään yhä enemmän näinä aikoina. Sitä tapahtuu jo suuressa määrin ja se tulee jatkumaan. Ja nuo teoriat, nuo patriarkaaliset teoriat miesten ja naisten välisestä perustavaa laatua olevasta erosta, jotka tekivät naisesta vähempiarvoisen, henkisesti kykenemättömän saavuttamaan valaistuksen tullaan hylkäämään, on hylätty ja hylätään.

Kuitenkin hylättäessä nämä virheelliset johtopäätökset on tärkeää että henkisen tiedon vitaalisuutta ei kadoteta eikä hylätä näiden väärinkäsitysten ja merkityksettömien asioiden mukana. Virheellisen tiedon ja johtopäätösten peite täytyy poistaa, mutta henkisen tradition totuus, henkisen elämän kauneus tulee säilyttää. Mutta yhden dogmin korvaaminen toisella ei ole mikään ratkaisu. On naisia jotka levittävät tiettyjä dogmeja naisellisten ominaisuuksien paremmuudesta miehisiin ominaisuuksiin nähden, ja tämä ei auta tilannetta. Pikemminkin tulisi nähdä että kummallakin on sijansa,  kummallakin on vahvuutensa ja vaikeutensa henkisellä tasolla.

Vaikka ei pidäkään paikkaansa että naiset, koska heillä on naisen keho, ovat niin Prakrtin hallitsemia etteivät he voi saavuttaa valaistumista, on totta, että he jäljittelevät Suurta Luojatarta siinä  että he pystyvät synnyttämään omasta kehostaan fyysisellä tasolla. Tuo lastensynnyttämiskyvyn kehittyminen, elämän synnyttäminen omasta kehosta, on hyvin hallitseva tekijä naisen psyykessä. Tällä on valtava vaikutus monien naisten mieliin, kun he huomaavat, että lastensynnyttäminen on äärimmäisen tyydyttävä kokemus. Ja kasvattaessaan lasta heidän sydämensä täyttyy. He eivät osaa ajatella mitään muuta kuin pienokaistensa hyvinvointia. Äidin antaumus lapselleen on vertaa vailla. Nunnien ja munkkien ja muiden pyhien ihmisten tulisi kehittää sellaista hartautta Jumalaan kuin äiti joka on täydelleen rakastunut pienokaisiinsa. Hän huolehtii heistä päivin öin laittaen omat tarpeensa syrjään. Tällainen antaumus on naisten suuri vahvuus. Heillä on kykyä sellaiseen antaumukseen, kykyä rakastaa elämää, kykyä rakastaa ja uhrautua rakkauden vuoksi. Kun lapsi syntyy, tuo antaumus tulee vaistomaisesti. Se on fyysisessä kehossa. Naisilla on sisäsyntyinen taipumus, biologinen vaisto suojella pientä lasta hinnalla millä hyvänsä laittaen sen oman hyvinvointinsa edelle. Tämä on suuri ja jalo naisen vahvuus, tämä antaumuksen ja uhrautumisen kyky. Toinen merkittävä seikka on naisen sisäsyntyinen vahvuus ruokkia, sillä he ovat niitä jotka antavat maitoa – ei ole mitään makeampaa kuin äidinmaito. Ja psyykkisellä tasolla naisilla on tuo  perushalu ihmiselämän suojelemiseen, lasten ja perheen suojelemiseen, turvaan, hoivaan, hyvinvointiin. Niinpä naisen peruspsykologia on yleisesti ottaen elämää tukeva. Se on luotu tuottamaan elämää maailmaan ja auttamaan sitä kukoistamaan, kasvamaan, kehittymään. Hyvin hyvin usein naiset omistautuvat näille ja samantapaisille periaatteille. Se tulee luonnostaan heidän kehostaan, mielestään, tietoisesta mielestään kehoon liittyneenä. Tämä vaikuttaa naisen psykologiaan ja lähestymistapaan. Ja se on erittäin suuri vahvuus.

Mutta se on myös vaikeuksien potentiaalinen alkusyy. Sillä samalla kun kyky antaumukseen, uhrautumiseen ja ravitsemiseen voi olla hyvin vahva naisessa, niin voi olla myös taipumus ylenpalttiseen kiinnittymiseen tai vaikeuteen irrottaa mieli kiinnittymisestä maailmaan, jotta sen voisi suunnata sisimpään Itseen. Nuo muinaisten aikojen joogit näkivät tämän naisten vaikeuden, ja koska he eivät olleet tavanneet naista, joka pystyi saavuttamaan itsensäoivaltamisen, he käsittivät asian väärin.

Vaikka tuo taipumus kiintyä liikaa lapsiin, perheeseen, maailmaan, ihmisiin on olemassa, taipumus antaumukseen ja uhrautumiseen tekee mielestä suuren, sydämestä jalon. Ja kun lisäksi älyä käytetään  erottelukykyyn, on naisella parhaat puolet molemmista maailmoista. Nainen voi erottamiskykyisellä mielellään ja älyllään nähdä kehonsa taipumusten tuolle puolen mielensä syvemmille alueille. Hän voi ottaa ajan Korkeimman meditoimiseen, hän voi oppia ja ymmärtää, että kaikki elämä on pyhää, että kaikki olennot ovat vain Yhden Äärettömän Itsen ilmenemismuotoja. Ja jos hän voi meditaationsa syvyyksissä oivaltaa tämän syvästi, täydesti, niin hän tulee näkemään kaikessa – jopa lapsissaan, jopa kehonsa luomiskaipuun täyttymyksessä, jopa  intohimoisessa rakkaudessa ja kiintymyksessä lapsiinsa – kaikissa näissä hän näkee vain Korkeimman Rakastetun. ”Oi Korkein, olen siunattu. Olet tullut lapsen hahmossa syliini. Olet tullut omaan kohtuuni. Olet tullut minusta ulos. Olet pienokaiseni sylissäni. Ja nyt voin omistaa elämäni Sinulle.”

Nähden asiat tällä tavoin, nähden Korkeimman lapsessa, nähden Korkeimman aviomiehessä, nähden Korkeimman kaikissa ihmisissä naisesta tulee autuaallinen äiti, Jumalainen Äiti. Sydämen antaumuksessa piilee mahdollisuus laajentaa tämä maallinen rakkaus rakkaudeksi Korkeimpaan Rakastettuun – jolloin hän näkee vain Yhden Itsen, Jumalaisen rakastetun kaikissa niissä joihin hän on kiintynyt. Tällä tavoin nainen voi vapautua kaikista muotoon kiintymisen synnyttämistä kahleista.

On useita lähestymistapoja joita joogit ovat käyttäneet koskien kiinnittymistä ja  kiinnittymättömyyttä. Joissakin joogakouluissa sanotaan että joogin tulee olla kiinnittymätön, että oivaltaakseen jumaluuden, Yhden Itsen, kaikki kiintymys ja kiinnittyminen kaikenlaisiin maallisiin muotoihin tulee hylätä, tulee päästää irti kaikesta. Sillä kun on kiintymistä, on takertumista. Kun takertuu, on tarve saavuttaa onnellisuutta. Kun on tarve saavuttaa onnellisuutta, seuraa siitä luonnostaan kärsimystä, kun onnellisuuden kohde menetetään. Ja koska tässä ajan ja muutoksen maailmassa kaikki kohteet menevät pois, kärsimys on väistämätöntä, jos on kiintynyt johonkin. Niin kauan kuin ihminen jatkaa takertumista ja kiintymistä muotoihin, hän kylvää kärsimyksen siemeniä. Ja joskus joogit tämän oivaltaessaan ovat tulleet siihen johtopäätökseen että ainoa tapa välttää tätä ongelmaa on väistyä, irrottautua elämästä, luopua maailmasta, estää mahdollinen kiintyminen ja rakkaus puolisoon, lapseen, muihin ihmisiin, liikkeisiin ja yhteiskunnan hyvinvointiin. ”Anna sen mennä menojaan, anna sen mennä menojaan. Pysy aina Itsessä.” Näin sanovat monet joogit. Mutta tämä psykologia on tuottanut virheellistä ajattelua. Sillä on ollut hyvin negatiivinen vaikutus joissakin idän maissa, joissa tuhannet ja tuhannet ihmiset saattavat nähdä nälkää ja joogit istuvat luolissaan eivätkä tee mitään sanoen: ”Se johtuu heidän karmastaan. Minä olen luopunut maailmasta.” Ja tällä tavoin ne jotka olisivat voineet tehdä jotain auttaakseen ihmiskuntaa, usein kaikkein pätevimmät, eivät tehneet mitään johtuen tällaisesta virheellisestä psykologiasta.

Kuten Buddha osoitti, on totta että takertumisesta ja kiintymisestä seuraa kärsimystä. Sekä tarve takertumiseen ja sitä seuraava kärsimys perustuvat molemmat yksilöllisyyden olettamukseen. Mutta kun joogit ovat harjoittaneet luopumista tällä tavoin, on siitä seurannut vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Ja tuon tyyppinen luopuminen ei myöskään käy yksiin naisen psykologian kanssa. Tuo ajatus tulee patriarkaatilta. Sillä naisille, useimmille naisille, luopuminen on hyvin vaikeata kun heillä on lapsia. Heillä on lapsi rinnoillaan ja joogi tulee sanomaan: ”Jos haluat olla pyhä ihminen, sinun täytyy luopua kaikesta, älä huolehdi kenestäkään, mistään.” Ja äiti sanoo: ”Mitä voin tehdä? Jos en huolehdi lapsesta, se kuolee.” Niinpä tämä lähestymistapa ei sovi naisen psykologialle. Ja tästä seurasi tietenkin miesten ylemmyydentunne, eikö vaan? ”Katso nyt, hän ei pysty siihen! Siellä hän on lapsensa kanssa. Hän ei pysty siihen! Itse asiassa kaikki lapset kuolisivat, jos hän tekisi sen, joten paras kun emme opeta häntä lainkaan.”

Mitä siis voidaan tehdä? Totuus on totuus: kärsimys on seurausta kiintymyksestä muotoon, koska muoto muuttuu eikä kukaan voi pysäyttää muutosta. Emme voi pysäyttää aikaa ja sanoa: ”Pidän asiat sellaisina kuin ne ovat juuri nyt.” Kaikki muodot muuttuvat. Mitä tehdä? On olemassa toinen lähestymistapa, jossa on kaksi avaintekijää. Toinen on erottamiskyky: ymmärtää todellisen ja epätodellisen ero, oivaltaa se mikä on todellista ja se mikä on ohitsemenevää ja muuttuvaa, ja osata erottaa näiden kahden välillä. Tämä on toinen avaintekijä. Toinen on luopuminen. Jos ihminen kuitenkin yrittää luopua ennenkuin on kehittänyt erottamiskyvyn, tulee vaikeuksia. Jos ihmisen erottamiskyky kehittyy suuresti, alkaa hän ymmärtämään joka hetki mikä on todellista ja mikä katoavaa. Äiti katsoo lasta ja sanoo: ”Muoto tulee kasvamaan ja muuttumaan, se kulkee eteenpäin. Mutta se mitä minä rakastan intohimoisesti on todellista. Se mitä palvon lapsessani, tulee aina olemaan.” Erottaa muodon ja substanssin – se on avain. Ei pidä sulkea sydäntä ja tulla kuivaksi kuin syksyn lehti. Lehti kipristyy ja kuivuu ja putoaa kuolleena maahan. Sellaiseksi tulee sellaisen joogin sydän joka ei rakasta. Mutta joogi jonka rakkaus on niin vahva ja suuri että kaikki muotojen erot haihtuvat mielestä, sellainen joogi on elinvoimainen, elossa, pursuaa voimaa. Kun rakkaudesta tulee niin suuri, ei sitä muoto rajoita. Kun sydämen intohimo on niin voimakas, antaumus niin voimakas ja erottamiskyky selkeä, silloin on selvää mikä on todellista, mikä on substanssia ja mikä on illuusiota, valepukua, muuttuvaa valepukua.

Äiti, äidin keho, kaipaa lasten saamista. Äiti pitää lasta sylissään, imettää sitä, äiti kasvattaa lasta, mutta mitä tapahtuu? Äiti rakastaa koko sydämellään. Rakastakoon hän mieli selkeänä! Olkoon hänen sydämensä täysin rakkauden läpitunkema! Tietäkään hän että Korkein on hänen kanssaan joka hengenvedossa, hänen kehonsa täyteydessä, lapsessa hänen sylissään, hänen ystävissään, aviomiehessään, niissä joita hän rakastaa. Anna hänen oivaltaa että kaikissa niissä maailman asioissa joihin hän on kiintynyt, hän on kiintynyt vain yksin Korkeimpaan. Hän on kiintynyt vain tuohon Yhteen Itseen. Anna hänen oivaltaa että rakkaus jota hän tuntee, toista kohtaan tuntemansa rakkauden syvyydet ovat sielun kosketusta, Parama Purusan, Korkeimman Tietoisuuden kosketusta. Korkein paljastaa täten olemassaolonsa hänelle. Luuletko että Korkein on läsnä vain kun hän istuu meditaatiossa silmät suljettuna? Korkein on kaikkialla ympärilläsi, mutta mielesi jähmeyden vuoksi Hän on sinulle näkymätön.

Kun sydän todella avautuu, kun katsot toista silmiin ja uppoat rakkauteen, kun tunnet rakkauden valtaavan sydämesi, mitä muuta se on kuin Korkeimman kosketusta. Kun katsot toista silmiin ja uppoat rakkauteen, eikö se ole Korkein Itse jota olet koskettanut? Eikö se ole Korkeimman rakkauden armo mikä lankeaa yllesi? Korkein on tullut tässä hahmossa luoksesi ja yksilöllisyytesi hunnun lävitse tavoittelee sinua, sulattaen sen pois ja koskettaen sinua, koskettaa sinua läpi tuskallisen erillisyyden hunnun, mutta Hän tekee sen tämän yksilön kautta, jonka muodon Hän on ottanut. Näin tapahtuu sekä meditaation syvyyksissä että kosketuksissa toisiin ihmisiin ja muihin eläviin olentoihin, kasveihin ja eläimiin, jopa kiviin. Tuossa kosketuksessa dualistisuuden huntu häviää ja jäljelle jää vain Itsen ykseys. Vain kun mieli on tietämätön, se olettaa: ”Kas, siinä on Sari. Siinä on Jussi.” Ja: ”Olen onnellinen vain kun Jussi on paikalla.” Ei! Olet onnellinen vain kun oma itsesi ei ole läsnä. Olet onnellinen vain kun Korkein Rakastettu poistaa erottavan hunnun ja koet olemassaolosi täyteyden. Ja Korkein Rakastettu tulee loputtomissa muodoissa poistamaan erottavan hunnun jotta voisit olla Hänen lähellään. Hän on lapsesi, Hän on aviomiehesi, Hän on ystäväsi. Hän on tuntematon vastantulija kadulla joka katsoo sinua hymyillen. Hän on ihminen joka ojentaa sinulle lipun bussiin tai junaan tai lentokoneeseen. Hän on se joka toi sinut tänne. Hän on se joka pitää sinusta huolen lukemattomilla tavoilla, tuo sinulle ruokaa. Hänen rakkautensa sinua kohtaan on niin suuri että Hän tulee luoksesi loputtomasti.

Patriarkaalisten uskontojen puute on että ne eivät oivaltaneet Häntä Hänen kaikissa muodoissaan.
Älä pelkää olla kiinnittynyt Häneen. Mutta älä kadota erottamiskykyäsi. Tee rakkaudestasi niin suuri, niin ylitsevuotavainen, niin intohimoinen, että kaikki dualistisuus häviää. Käytä sitä voimaa jonka kehosi on sinulle antanut rakkauteen, antaumukseen ja uhrautumiseen. Yhdistä se erottamiskykyysi löytääksesi Korkeimman Rakastettusi kaikkialta ympärilläsi ja sisältäsi! Sillä Korkein on niin armollinen ettei Hän jätä sinua ollenkaan yksin. Hän on kanssasi päivin öin, pitäen sinusta huolta, rakastaen sinua, puhuen sinulle niin monen äänen kautta, Hän on kaikissa ihmisissä joita näet, kaikissa jotka tunnet ja joita rakastat. Hän koskettaa sinua lempeydellään ja huolenpidollaan ja Hän kuuntelee. Hän tuo sinulle ruokaa. Hän tulee lapsenasi ja tervehtii sinua hymyllä joka sulattaa sydämesi. Hän on sinun pikku kissasi, joka kehrää ja hyppää syliisi. Loputtomia ovat Hänen muotonsa, loputtomia ovat ne tavat joilla Hän tulee ja koskettaa sinua kuiskaten hiljaa: ”Tule rakkaani, unohda tuo harha joka erottaa. Et ole yksin. Tule luokseni.” Niin Hän tulee luoksesi hahmon kera tai ilman hahmoa, meditaatiosi syvyyksissä, kaikissa ihmisissä jota koskaan olet tuntenut, kaikessa mitä olet koskaan rakastanut. Sillä Hän on Korkein Rakastettu. Hän on Itse. Hän on Yksi.

Monille naisille tie valaistumiseen merkitsee nähdä Hänet muodon kera kuin myös ilman muotoa, tuntea Korkein, joka on kaikkialla ympärillä, ja rakastaa Häntä koko sydämestä. Älä koskaan sulje sydäntäsi. Älä koskaan sulje sydäntäsi! Avaa se ja anna sen kukoistaa. Anna sen olla kuin täysin avautunut lootuskukka joka loistaa aurinkoon. Anna sen avautua rakkauden lämpöön. Anna sen olla mahdollisimman täynnä rakkautta. Ole elinvoimainen, elävä, rakastunut. Anna auringon paistaa kasvoillesi ja juo sen lämpöä ja kauneutta, ja tunne Korkeimman, kaikkein Rakastetuimman  kosketuksen lämpö kasvoillasi. Anna sateen kostuttaa pääsi ja tunne Hänet joka pisarassa. Anna lapsesi hymyillä sinulle ja vietä hänen kanssaan vielä hetki, ja nauti kun Korkein tulee luoksesi rakkauden tanssissa. Sillä Hän tanssii teidän jokaisen kanssa loputonta rakkauden tanssia. Ja jokaisella teistä on onni tanssia tätä tanssia kaikkein rakastetuimman Itsen kanssa. Älä juokse pois Hänen luotaan ja piiloudu yksinäiseen nurkkaan! Älä pelkää rakastaa. Mutta tiedä ketä rakastat ja anna rakkautesi loistaa! Sillä Hän on kaikkialla. Ja jos suot Hänen tehdä niin, Hän poistaa tietämättömyyden hunnun ja vapauttaa sinut tämän yksilöllisyydentunteen kärsimyksistä, kaiken tuskan alkulähteestä. Kun minä ja rakastettuni ovat erillään, on väistämättä tuskaa, mutta kun nuo kaksi yhdistyvät, kun Rakastaja ja rakastettu yhtyvät ajan, paikan ja muodon tuolla puolen, silloin on kokonaisuus, rakkauden täyttymys, Itsen  täyttymys. Silloin et voi tehdä etkä nähdä mitään muuta kuin Ylimmän  Rakastetun.

Niinpä naisilla on tämä rakkauden suuri voima. Käytä sitä löytääksesi todellisen Rakastetun – ei erillään elämästä ja sen ulkopuolelta, vaan elämässäsi, ihmisissä joita rakastat, kaikessa mitä on, kaikissa muodoissa joissa Hän tulee tanssimaan kanssasi. Tanssi Hänen kanssaan, mutta oivalla kenen kanssa tanssit.