Mikrovita ja luomisen sykli


Tässä maailmankaikkeudessa on monia erilaisia ilmaisutapoja. On monia erilaisia olentoja, monia erilaisia elollisia ja elottomia kohteita. Ilmaisu on moninaista ja monipuolista. Mutta siinä on järjestys. Tässä maailmankaikkeudessa on tiettyjä operatiivisia periaatteita, tiettyjä toimintamodaliteetteja, jotka ovat kohdallaan ja niiden ilmaisulla on järjestys, malli.

Parama Purus’a eli kognitiivinen entiteetti on koko ilmentymisen taustalla oleva periaate. Hän on koko tämän luomisen alkuunpanija ja ilmentymisen tanssi tapahtuu Hänen hienosyisellä psyykkisellä alueellaan. Sentähden on oikein sanoa, että Hän on alku ja loppu. Hän on maailmojen luoja, säilyttäjä ja tuhooja. Mikään ei ole Hänen ulkopuolellaan. Hän on ääretön, määrittelemätön, rajaton, kaikkialla läsnäoleva ja kaikkivoipa. Hänestä on saanut alkunsa koko tämä maailmankaikkeus. Hänessä se ilmentyy ja kun kaikki jälleen vetäytyy Häneen, Hän yksin on olemassa, sillä Hän on ikuinen, ääretön, määrittelemätön. Jos tahdot tuntea Hänet, sinun on tutkittava olemassaolosi ydintä, sillä siellä asustaa tuo Entiteetti, tuo Korkein Alkuunpanija.

Kun Parama Purus’a on lepotilassa, kun kognitiivinen kyky on vetäytynyt ja ilmenevä maailmankaikkeus on ilmentymätön, Hän lepää kaiken keskipisteessä. Hän on kaiken olemassaolon kulminaatiokohta ja kaiken luomisen alkukohta. Tässä ominaisuudessa, kaiken ilmentyvän keskikohdassa, Hänet tunnetaan Purusottamana. Hänen ympärillään toimivat kolme operatiivista periaatetta, sattvinen, rajasinen ja tamasinen eli hienosyinen, muuttuva ja staattinen periaate. Kun ne ovat täysin tasapainossa, ne muodostavat tasakylkisen kolmion ja Hän on niiden ilmentymisen keskikohdassa. Tässä kohdassa Hän on Purusottama ja nämä periaatteet Hänen ympärillään ovat lepotilassa, täydellisessä tasapainossa, ilmentymättömässä tilassa.

Kun näiden kolmen periaatteen tasapaino hieman järkkyy, kolmion kärjestä lähtee aalto. Tuo aalto on luodun maailmankaikkeuden alku. Siten tuo sanoinkuvaamaton ja määrittelemätön entiteetti, Purusottama, alkaa ilmentyä operatiivisen periaatteen vuorovaikutuksen kautta. Prakriti eli luova voima alkaa määrittää Purus’aa eli kognitiota. Gunien eli perustavaa laatua olevien operatiivisten periaatteiden täydellinen tasapaino häiriintyy ja syntyy aalto. Aluksi se on häiriötön, puhdas aalto, joka ilmentää kosmista olemassaoloa. Kun häiriö kolmen gunan tasapainossa jatkuu, silloin rajasinen eli muuttuva periaate alkaa vaikuttaa ja puhdas hienosyinen aalto alkaa värähdellä yhä nopeammin. Tämän aallon alkaessa värähdellä syntyy kosminen olemassaolon-tunne. Kosmologiassa syntyy vahva itsestään tietoisuuden tunne, kosminen ”minä olen olemassa”- tunne, syntyy Kosminen Mahatattva ja Kosminen Mieli ilmentyy itse Parama Purus’assa.

Kun muuttuvan periaatteen vaikutus alkaa kasvaa ja värähtelyt tulevat selväpiirteisemmiksi, Kosmisessa Mielessä syntyy ”minä teen”-tunne, Kosminen Ahamtattva. Sitten staattisen periaatteen vaikutuksesta syntyy Kosminen Citta, kosminen valkokangas, jolla koko maailmankaikkeus näytellään. Tässä mielen projektiossa alkaa luomisen tanssi. Värähtelyjen jatkuessa syntyy eetteritekijä ja ilmatekijä, sitten tulitekijä, nestemäinen tekijä ja lopuksi kiinteä tekijä. Kaikki syntyvät hienosyisen, muuttuvan ja staattisen periaatteen välisen vuorovaikutuksen seurauksena. Näiden kolmen periaatteen loputtomat yhdistelmät tiivistävät aallonpituuksia yhä enemmän ja Parama Purus’an tietoisuus muuntuu viideksi perustekijäksi ja lopuksi kiinteäksi tekijäksi. Täten muodostuu luotu maailmankaikkeus. Tämä on evoluution ulospäin suuntautuva vaihe. Kosminen tietoisuus suuntautuu ulospäin ilmentyneeksi maailmankaikkeudeksi. Niinpä Parama Purus’an tietoisuus saa ominaisuuksia ja muuntuu muodostaen viisi perustekijää ja lopuksi materiaalisen maailmankaikkeuden.

Tällä tavoin Parama Purus’an mielessä, Parama Purus’an tietoisuudessa, Prakritin eli operatiivisen periaatteen luovien kykyjen johdosta syntyy ilmentynyt maailmankaikkeus. Niinpä Parama Purus’a on Prakritin määrittämä ja muuttama. Hän on koko luomisen todistava entiteetti ja se on Hänen tietoisuudessaan. Prakriti muodostaa ilmentyneen maailmankaikkeuden Hänen olemassaolonsa pabulumista. Purus’a ja Prakriti ovat kuin saman paperipalan kaksi puolta. Niitä ei voi erottaa edes lepotilassa, kun Prakriti on ilmentymätön ja puhdas tietoisuus, puhdas kognitio, puhdas tieto on täysin sitoutumaton,

Ominaisuuksia vailla olevassa tilassa Prakritin operatiiviset liikkeet ovat täydellisessä tasapainossa ja niinpä Hän lepää liikkumattomana Purus’assa. Mutta kun Hän alkaa ilmentyä, Hän määrittää Purus’an, kognitiivisen entiteetin, gunien eli kolmen operatiivisen periaatteen kautta muodostaen viisi perustekijää ja kosmiset mielen kerrokset. Siten tässä syklissä syntyy ensin kosminen ”minä”-tunne, sitten ”minä teen”-tunne, sitten ilmentyy valkokangas, jolla tanssi esitetään ja tuolla valkokankaalla esitetään luomisen tanssi viiden perustekijän ja näiden tekijöiden yhdistelmien kautta.

Kun kaikki tämä on esitetty ja ilmentynyt maailmankaikkeus on olemassa, silloin se on suunnannut Parama Purus’an ulospäin tiheimpään, sitoutuneimpaan ja määritetyimpään aspektiin, mikä on kiinteä tekijä. Materiaalinen maailmankaikkeus on tietoisuus, joka on operatiivisten voimien sitoma, määrittämä ja täten tiivistynyt ja sidottu, jos niin halutaan sanoa. Mutta ulospäin suuntautuvan voiman ohella on olemassa yhtä voimakas sisäänpäin suuntautuva voima. Niinpä kun tämä tietoisuuden määrittäminen, operatiivisen sidoksen aikaansaama silmukan kiristyminen saavuttaa tietyn pisteen, syntyy eräänlainen tiivistyminen, joka aiheuttaa sisäänpäin suuntautuvan voiman ilmaantumisen, joka magneetin tavoin vetää kaiken takaisin Parama Purus’aan, takaisin korkeimpaan alkuperään. Sillä operatiiviset voimat kutistavat sidotun tietoisuuden niin että sitä ei voi pitää kurissa ja niin se alkaa vuotaa ulos. Tässä vaiheessa syntyy elämänvoima, syntyy hyvin hienosyisessä muodossa oleva elämä. Tätä muotoa, pienen pientä, hyvin pientä alkeishiukkastasolla syntyvää muotoa, nimitän mikrovitaksi eli pieneksi elämäksi. Se syntyy kun materiaalinen maailmankaikkeus tiivistyy niin että tietoisuus, jonka operatiiviset voimat sitovat, on niin vahvasti kutistunut, että se ei voi pysyä sidottuna, vaan se alkaa vapautua sidoksista.

Tässä vaiheessa elämä muodostuu tiivistyneestä aineesta, jota hallitsee staattinen periaate. Tietoisuus, sidoksissa oleva tietoisuus murtautuu vapaaksi ja hienosyinen periaate alkaa hallita sitä ja elämänvoima alkaa vaikuttaa, elämä saa alkunsa. Tämä tapahtuu alkeishiukkastasolla. Elämä saa alkunsa luoden pienen pieniä hiukkasia, jotka ovat osittain fyysisessä maailmankaikkeudessa, mutta pääasiallisesti ne eivät ole fyysisesti havaittavissa.

Tämä elämänvoima muuttaa fyysistä rakennetta, koska siihen vaikuttaa etupäässä Parama Purus’an sisäänpäin suuntautunut vetovoima. Niinpä ulospäin suuntautuvassa vaiheessa operatiivinen periaate antaa yhä enemmän ominaisuuksia Parama Purus’alle. Elämä syntyy sisäänpäin suuntautuvassa vaiheessa, ja Parama Purus’an kutsu, magneettinen vetovoima vetää tietoisuuden jälleen kosmiseen ytimeen eli Purusottamaan. Siispä tässä kehitysvaiheessa kaikki sisäänpäin suuntautuvat voimat alkavat vaikuttaa, ja tietoisuus jota staattinen voima hallitsee, irrottautuu staattisen voiman ansasta ja murtautuu vapaaksi. Mikrovitat, pienet hiukkaset syntyvät ja muodostuu mieli. Mikrovitat kerääntyvät ja muodostavat eräänlaisen hienosyisen varjosubstanssin, jota kutsumme mieleksi. Siten muuttuu ilmaisun malli ja syntyy pieni ameba, jolla on hyvin pieni mieli, mutta se sisältää elämänvoimaa. Sitten se kulkeutuu pienestä amebasta ehkä yksinkertaiseen kasviin, yksinkertaiseen eläimeen. Elämänvoima kasvaa kasvamistaan ja mielestä tulee yhä enemmän läsnäoleva, yhä monimutkaisempi, ja siten evoluutio suuntautuu sisäänpäin. Sensijaan että se kulkisi kohti ainetta tietoisuudesta mieleksi ja mielestä aineeksi, se kulkeekin nyt aineesta mieleksi. Ja tässä vaiheessa muodostuu yksikkömieli eli yksilöllisyys.

Niinpä on monta yksilömieltä. Koiranpennulla on mieli, kissanpennulla on mieli, lehmällä on mieli ja ihmisellä on mieli. Kaikki nämä yksilömielet, jotka liittyvät fyysisiin rakenteisiin, syntyvät ja jälleensyntymäprosessin kautta kehittyvät yhä monimutkaisemmiksi ja hyvin monimutkaisessa vaiheessa syntyy ihmismieli. Mielen kehittyessä hitaasti evoluutioprosessin kautta ja monimutkaistuessa se saavuttaa eri aspekteja, eri kerroksia, ja se alkaa muistuttaa yhä enemmän suuren Kosmisen Mielen pienen pientä peiliä. Kuten kuu, joka heijastuu lampeen, ihmisen mieli on Korkeimman heijastuma. Aluksi voi olla yksi kuu, mutta on tuhansia lampia ja kuu heijastuu jokaisesta lammesta. Täten Kosmisen Entiteetin perusluonne heijastuu yksilömielen kehityksessä. Ja niin näistä mielistä tulee Parama Purus’an heijastumia. He ovat Hänen lapsiaan. Hän on kasvattanut heidät itsessään, kosmisessa mentaalisessa projektiossaan evoluutioprosessin kautta. Hän on suuntautunut ulospäin Prakritin leikissä ja nyt Prakritin sisäänpäin suuntautuvassa leikissä Hän vetää lapset takaisin itseensä. He ovat Hänen pieniä kopioitaan, Hänen omaa mini-itseään.

Mitä Hän tekee yksikkömielillään, jotka ovat muodostuneet evoluutioprosessin kautta? Hän ei voi niin vain jättää heitä. Hänen on yhä kutsuttava heitä: ”Tulkaa luokseni, tulkaa luokseni. Olkaa osa minua, olkaa yhtä kanssani. Älkää olko vain pieniä kopioitani vaan olkaa niin paljon kaltaisiani että teistä tulee Minä.” Ja niin sisäänpäin suuntautuvassa evoluutiovaiheessa elolliset olennot vedetään tähän Hänen kykyjensä kopiointivaiheeseen ja sitten heidät vedetään yhä pitemmälle, kunnes he saavuttavat tiedon Hänestä. Sitten kehityksessä tapahtuu ihmisvaiheessa suuri hyppäys. Ihmisvaiheessa ovat kaikki kyvyt läsnä. Kyky heijastaa itseään syntyy ja tämän viimeisen mentaalisen kyvyn mukana kaikki Kosmisen Mielen aspektit ovat läsnä yksilömielten pienessä peiliheijastumassa. Silloin yksilö kykenee liikkumaan koko matkan evoluutiosyklin läpi saavuttaen tietoisuuden itsestään, omasta luonnostaan. Ja mikä on kaikkien näiden pienten mielten luonto? Pohjimmiltaan ne ovat koostuneet Suuresta Alkuunpanijasta. Ne ovat Hänen heijastuksiaan ja jokaikisen perusluonto on Hänen luontonsa. Niinpä syvältä jokaisen elollisen olennon ytimestä löydät vain Parama Purus’an, tuon suuren Alkuunpanijan, tuon suuren Purusottaman, koko luomisen keskusytimen, joka lepää liikkumattomana jokaisen elollisen olennon todistavana entiteettinä. Ja ihmisvaiheessa itsensäheijastamiskyky antaa mahdollisuuden tunnistaa, havaita Parama Purus’a. Tässä vaiheessa elollinen olento voi valita käyttääkö hyväkseen itsensäheijastusta saadakseen selville sisäisen luontonsa, löytääkseen olemassaolonsa suurenmoisen alkuperän. Ja kun he tämän tekevät, mielestä tulee yhä hienosyisempi, yhä kehittyneempi. Heidän hienosyinen mentaalinen alueensa kasvaa ja he jatkavat evoluutiosykliä, kunnes ovat suorittaneet loppuun koko kierroksen, evoluutioprosessin. Tämä voidaan tehdä yksilöllisesti tai koko laji kulkee lopulta luomisen syklin läpi sulautuen takaisin Korkeimpaan Alkuunpanijaan.

Kun pienen pieni yksilön mieli laajenee ja yksilölle tulee tutuksi tieto itsensäoivaltamisesta, hän kykenee kokemaan Atmanin, alkulähteen, mielen takana olevan tiedon itsensäoivaltamisesta. Jos hän tällä kohtaa kokee oman olemassaolonsa todistavan entiteetin, Atmanin, silloin Paramatman, koko luomisen korkein todistava olemus on paikalla, koska se joka todistaa yksilöä, on juuri se sama, joka todistaa koko luomista. Kun Atman on täysin oivallettu, silloin Paramatman on automaattisesti oivallettu. Ja kun tämä kognitiivisen entiteetin tietoisuuden herääminen, tämä pienen sulautuminen suureen tapahtuu, silloin pieni mieli, pieni itseäänheijastava mieli, Suuren Äidin, Suuren Isän peilikuva, sulautuu itseensä, koska sen kaikki Kosmisen Mielen ominaisuudet, kaikki tunnusmerkit, ovat pienessä peilissä. Mutta kun siitä tulee täysin itseäänheijastava saavuttaen kaikki Kosmisen Mielen ominaisuudet ja tunnusmerkit, kun kahden olennon aallot ja värähtelyt täysin synkronoituvat, niistä tulee yksi, ja pieni mieli sulautuu suureen. Ja kun tietoisuus asettuu pysyvästi Atmanin todistavaan kognitioon, silloin tuo tietoisuus sulautuu samalla tavoin koko olemassaolon todistajan tietoisuuteen: puhtaaseen liikkumattomaan entiteettiin, Parama Purus’aan, korkeimpaan perimmäiseen tietoisuuteen, jossa koko luominen sijaitsee. Niinpä yksilön tietoisuus sulautuu todistavaan olemukseen ja lopulta Parama Purus’an liikkumattomaan olemassaoloon ja luotu ilmentymä sulautuu jälleen Kosmiseen Ytimeen. Tämä on evoluution sykli.