Luonnon rytmi ja ihmisen hyvinvointi

Tänä iltana musiikki jo soi. (Taustaäänenä kuuluu sirkkojen siritystä). Luonto soittaa meille  serenadia. Muinaisina aikoina, paljon ennen sähköä ja muita mukavuuksia, ihmiset viettivät iltaa istuskellen nousevan kuun ja tähtitaivaan alla. Ja erämaan äänet kantautuivat heidän korviinsa. He kokoontuivat iltaisin yhteen hakien turvaa toisistaan  ja sytyttivät nuotioita suojakseen. Noina aikoina ihmiset näkivät erittäin hyvin pimeässä, heidän näkökykynsä oli kehittyneempi.  Mutta sähkösaasteen myötä tämä kyky nähdä pimeässä on oleellisesti pienentynyt.


Noina aikoina ihmisillä oli tunne maan luonnollisesta rytmistä. Tämä nykyään puuttuu monilta, koska illan pimetessä sytytetään valot eikä näinollen synny tunnetta vuorokauden rytmistä. Monet ihmiset eivät tiedä edes, onko täysikuu vai uusikuu, eivätkä he näe auringonnousua tai laskua. Niinpä heidän koko biologinen mekanisminsa on irrallaan sen ympäristön  luonnollisesta rytmistä, jossa he ovat syntyneet. Sensijaan heillä on herätyskellon ja TV:n rytmi. Niinpä ihmiset ovat erkaantuneet maan luonnollisista sykleistä: kuunkierrosta, auringonkierrosta, päivästä ja yöstä, jopa vuodenaikojen rytmistä, joka on  yleisempää. Nykyään on vielä ihmisiä, jotka tuskin huomaavat, että on kevät, talvi, syksy tai kesä, sillä he ovat toimistorakennuksen 25:nnessä kerroksessa, jossa on keskuslämmitys ja joka on täysin ilmastoitu, eikä vuodenaikojen vaihteluilla ole merkitystä.


Tällaisessa maailmassa, jossa ihmiset ovat vieraantuneet ympäristönsä luonnollisista rytmeistä, ei ole kovinkaan ihmeellistä, että ihmiset tuskin huomaavat, että monta eläinlajia on kuolemassa sukupuuttoon, ja että ympäristöön on syntynyt monta ongelmaa, elleivät he lue sitä sanomalehdestä tai näe TV-uutisista; he eivät huomaa näitä seikkoja, koska he eivät elä luonnollisessa ympäristössä. He elävät itse luomassaan keinotekoisessa ympäristössä. Vuorokauden vaihtelut ovat häiriintyneet; tästä johtuen myös kehon rytmi on usein häiriintynyt, ja kärsitään unettomuudesta. Ihminen joka menee nukkumaan  ja nousee auringon mukaan, tuntee luonnon rytmit. Keho mukautuu niihin. Mutta nykyään keho ei tiedä onko päivä vai yö, se menee ymmälleen. Ja niinpä ihmiset kärsivät  unettomuudesta ja  muista biorytmiongelmista.


Ihmiset jotka elävät tässä keinotekoisessa maailmassa, sähköllä lämmitetyissä ja valaistuissa kodeissaan ja liikkuvat autoillaan, eivät  hyödy luonnonrytmeistä, eivätkä he tunne tätä sisäistä yhteyttä noihin eläviin olentoihin ympärillään, eläimiin, kasveihin. Ja useimmilla on kaipuu siihen. Kaipaavatko useimmat mielestäsi sitä? He kaipaavat saada olla luonnonympäristössä. He haluavat tuntea näitä seikkoja. He tuntevat useasti olevansa orpoja. Tästä johtuen monet masentuvat. He tuntevat surua ja toivottomuutta.  He eivät pidä siitä että ovat niin erillään luonnosta.  He tuntevat olevansa  erillään, ilman yhteyttä. He tuntevat olevansa yksin maailmassa. Ja vaikka he käyvät monissa juhlissa, ja vaikka heillä on sitä ja tätä ylellisyyttä, silti he ovat onnettomia ja levottomia. Eivätkä he löydä  levottomuutensa syytä, koska he eivät tunne sen alkulähdettä: he eivät tiedä että on täysikuu, he eivät tiedä että vuorovedet liikkuvat, he eivät tiedä että ilta on saapunut. Keho ja mieli  ovat  epäharmoniassa luonnonrytmien kanssa. Ja materialistisuudessaan he eivät ainoastaan ole kadottaneet luonnollisen ympäristön rytmiä, vaan ovat kadottaneet myös yhteyden  muihin lajeihin ja jopa muihin ihmisiin.. He elävät joko yksinään tai kahdestaan, heillä on jokunen ystävä, heillä ei ole perhettä eikä perheenomaista yhteisöä. Ihmiset eivät kokoonnu illalla yhteen suojellakseen toinen toisiaan erämaassa. He eivät  kokoonnu yhteen. He eivät asu yhdessä. Pojat muuttavat pois äitiensä luota. Ihmiset ovat menettäneet sukuperänsä. Heillä ei ole perhetunnetta, ei tunnetta kodista. He ovat kuin kodittomia vaeltajia. Niin monet nykyään ovat tässä tilanteessa.


Ja mikä on syy tähän ihmisen tilaan? Joku voi sanoa että se johtuu teknologian kehittymisestä, mutta mielestäni tämä ei ole syy. Syy on materialismi. Se että on haluttu rakentaa suurempaa, parempaa ja enemmän ympäristön kustannuksella. Teknologia ei ole syypää ongelmaan, vaan se kuinka sitä on käytetty. Ja tämän päivän teknologia tuhoaa luonnonympäristöä, kaikenlaiset saasteet: kemialliset saasteet, äänisaasteet ja sähkömagneettiset saasteet. Ympäristössä on erittäin paljon erilaisia saasteita; se on tullut hyvin myrkylliseksi kaikille elämänmuodoille. Ja ihmiset ovat kadottaneet yhteytensä luontoon, kadottaneet kykynsä ymmärtää paikkansa luonnonjärjestyksessä, kadottaneet  tunteensa auringonnoususta, kuunnoususta, yön pimeydestä, auringonlaskusta. Nämä eivät enää hallitse heidän elämäänsä. Eivätkä he enää tunne yhteyttä Äiti  Maahan. Ja niinpä he kaipaavat tätä yhteyttä. Lomallaan he haluavat mennä luonnonkauniiseen paikkaan luodakseen uudelleen tämän yhteyden. Hyvä näin, ihan hyvä, mutta se ei riitä.


Paljon erilaisia sairauksia on seurausta tästä tilasta ja ympäristön saasteista. Jotkut kokevat hyvinkin voimakkaasti nämä sähkömagneettiset saasteet, jääkaapin hurinan, valojen surinan, kaikkien sähkömagneettisten laitteiden toiminnat. Jotkut taas nukkuvat hyvin, toisilla taas koko kehon sykli ja rytmi häiriintyvät. Ja jopa niihin, jotka nukkuvat hyvin, nämä seikat vaikuttavat hienosyisellä tavalla.


Kun  teknologia valjastetaan materialismin palvelukseen, jotta saataisiin enemmän ja enemmän tavaroita, ylellisyystarvikkeita, aistinautintoja, kasvattaen kuilua ihmisen ja luonnon välillä, niin ihmiset tulevat eristetyiksi vauraudessaan ja ylellisyydessään. He erkaantuvat luonnonrytmistä, kaikista elävistä olennoista, joiden kanssa he jakavat tämän planeetan ja toinen toisistaan. He eivät opi luottamaan toinen toisiinsa, huolehtimaan toinen toisistaan, he eivät opi asumaan yhdessä, kuinka elää toisten kanssa yhdessä suuressa ihmisperheessä. Heidän taitonsa vähenevät. Ihmisillä on hienot autot, hienot kodit ja kaikenlaiset sähkölaitteet ja TV, kaikenlaisia ylellisyystarvikkeita, videopelejä, kaikenlaista ajankulua ja vapaa-ajan vempaimia, heillä on hyvä työpaikka ja asema. Mutta heillä ei ole rakkautta. He eivät huolehdi toinen toisistaan, heillä ei ole tunnetta kuulumisesta yhteisöön, olevansa osa laajempaa yhteisöä,  heillä ei ole tunnetta olevansa osa maapallon rytmejä ja syklejä. He ovat erillään, irrallaan. Ja tämä johtaa vieraantumisen ja eristyneisyyden tunteeseen sekä masentuneisuuteen.


Nykyään on paljon masentuneita ihmisiä. Se on maailmanlaajuinen epidemia. Ja tämä masentuneisuus johtuu siitä että ei ole yhteyttä kasviin, eläimiin ja ihmisiin; joissakin paikoissa enemmän, joissakin vähemmän. Ja ihmiset ajattelevat: "Mikä on vinossa elämässäni? Minulla on kaikkea. Minulla on monta upeaa asiaa. Silti minusta tuntuu että elämälläni ei ole mitään tarkoitusta. Minulla on hyvä työpaikka. Olen arvostettu työssäni. Olen tärkeä henkilö. Minulla on rahaa. Minulla on  kaikkea mitä rahalla saa. Miksi olen onneton?" Ihmiset ajattelevat näin. He eivät  löydä syytä ongelmaansa. Sitten he ajattelevat: "Se johtuu varmaan siitä että äitini laittoi minut leikkikehään kun halusin ryömiä lattialla. Se johtuu siitä, että isäni torui minua kun olin kymmenvuotias." Mutta se ei johdu siitä.


Yhteiskunta ei täytä ihmisen perustarpeita. He ovat materialismin orjia  ja teknologian riistämiä.  Ja he ovat kadottaneet tunteensa yhteydestä, yhteenliittymisestä suhteessa elämään. Ja tämä on heidän murheensa syy. Yhteiskunta, joka on kadottanut tasapainon, on saanut aikaan tämän tilan  ihmisissä. Ei kaikkien kohdalla, mutta monien kohdalla. Ja materiaalisen, mukavan elämän eriytyneessä elämässä ihmiset eivät osaa löytää ongelmansa alkusyytä. Mutta he tuntevat tuskan. Vaikka he vaikuttavat vaurailta ja joku voi osoittaa sormella sanoen: "Katsopa noita rikkaita ihmisiä. He ovat saavuttaneet hyvän aseman niiden kustannuksella, joilla on vähän." Mutta jos vertaat näiden kahden elämää ja onnea, voit  ehkä huomata että se jolla on vähemmän, on usein onnellisempi kuin se, jolla on niin paljon. Niinpä ei voida helposti vertailla kenellä on vähän tai paljon.  Mitä merkitystä on materiaalisella ylellisyydellä ilman onnea?


Yhteiskunnasta, ihmisen elämästä, puuttuu tasapaino. Ihmisillä on luonnollinen tarve liittyä yhteen, perustaa perhe,  rakastaa, jakaa ihanteet ja päämäärät muiden kanssa,  olla yhteydessä luontoon ja kaikkiin eläviin olentoihin.


Kaikilla näillä maailman ongelmilla on ratkaisu. Ja ne ratkaistaan ennemmin tai myöhemmin. Sillä Prakritin (luonnon) lakien mukaan kaikki palaa tasapainon tilaan. Tämä on luonnonlaki. On tuleva aika, jolloin ihmiset ja teknologia eivät taannu, vaan kulkevat eteenpäin. Kun teknologiasta tulee sofistikoidumpaa, kehittyneempää, kaikki nämä saasteet häviävät. Teknologiasta tulee erittäin sofistikoitua, erittäin hienostunutta. Ja korkealle kehittyneet ihmiset,  myös teknologialtaan korkealle kehittyneet, tulevat asumaan puiden siimeksessä, metsissä ja luonnonympäristössä, ja heidän jalanjälkensä tulevat olemaan tuskin havaittavissa. He tulevat elämään harmoniassa tämän maapallon kanssa, vaikka he matkustavat avaruudessa. Heidän teknologiansa ei tule jättämään jälkiä maaplaneettaan. Ja heidän rakentamansa kaupungit tulevat olemaan sopusoinnussa luonnon rytmien kanssa ja ne tulevat sulautumaan luonnon järjestykseen.


Tällainen oivaltaminen tulee tapahtumaan, kun ihmiset ja yhteiskunta kehittyvät enemmän ja kun tasapaino palautetaan ihmiselämään ja yhteiskuntaan. Nykyinen maailmantila vaikuttaa jokaiseen. Se vaikuttaa kaikkien elämään. Ja ihmiset etsivät sitä minkä he ovat kadottaneet, mitä heidän elämästään puuttuu. Nämä materialismin kahleet eivät voi vangita ihmissydäntä ikuisesti. Ihmisten kaipuu tuntea yhteenkuuluvuutta koko luomakuntaan kasvaa ja kasvaa. He tuntevat sen, he tuntevat sen vetovoiman. Ihmisissä on kaipuu perustaa  yhteisö ja perhe, olla osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Monet eivät osaa tunnistaa tätä tarvetta, mutta sen aika tulee kyllä.


Ei tulisi tuomita mikä on oikein mikä väärin tapahtumien suhteen. Joku voi sanoa että jokin tietty tapahtuma on suuri tragedia. Mutta lopputulos ei ehkä olekaan mikään tragedia, vaan suuri  siunaus ihmisille. Sillä Prakriti ei suo luonnollisen järjestyksensä ja toimintatapojensa  häviävän. Jos hänen lapsensa poikkeavat oikealta tieltä, hän asettaa heidät siihen takaisin. Se on hänen tyylinsä.


Ihmiselämä on hyvin arvokas, hyvin harvinainen. Sitä ei tulisi haaskata. 


Henkisyys kohottaa ihmismielen. Tasapainon hakeminen, yhteyden hakeminen koko luomakuntaan on olennainen osa henkisyyttä, koska se kohottaa ihmisen mieltä. Ja kun elävä olento oivaltaa olevansa osa kaikkea, että on olemassa yhteys hänen ja kuun ja vuorovesien välillä, yhteys hänen ja auringonlaskun ja auringonnousun välillä; kun hän näkee että elämässä on rytmi ja että hän ei ole saari, vaan että kaikki ihmiset tarvitsevat toisiaan ja kaikki ihmiset toivovat tätä toistensa läheisyyttä, silloin hän alkaa tuntea että hän ont osa jotakin itseään suurempaa, osa kokonaisuutta, osa jotakin suurta. Ja ihmisen sydän saa tyydytystä. Se kohottaa ihmisen mieltä. Niinpä tämä on olennainen osa henkisyyttä. Se muuntaa elävien olentojen tuskan ja kärsimyksen, se antaa ihmiselle innoitusta, toivoa, uuden alun, tapoja liittyä yhteen, luo yhteyden elinympäristöön ja toisiin ihmisiin, niin että ihmiset tuntevat olevansa osa jotakin suurempaa. Tämä tyydyttää ihmisen mieltä ja tekee ihmisen sydämestä kirkkaan ja onnellisen.


Niinpä henkisyydellä on kaksi työntövoimaa. Toinen on oppia tuntemaan Korkein Tietoisuus, joka on kaikkialla, tulla tuntemaan tämän tietoisuuden kaikkialla läsnäoleva rakkaus, oppia tuntemaan jumalaisen olemuksen intiimi läheisyys, ja toinen on palvella kaikkia eläviä olentoja, jotta he voisivat tuntea yhteenkuuluvaisuutensa jokaisen tämän maailmankaikkeuden atomin kanssa eikä kukaan murehtisi yksinään ja suruissaan.


Kirkas aamunkoitto odottaa eläviä olentoja, uusi alku, paluu takaisin Äidin luo, materialismista vapautumisen aika ja todellisen yhteiskunnan muodostamisen aika. Älä siis koskaan kuuntele ketään joka kertoo että tulevaisuus on synkkä. Ja ovi avautuu nyt tähän kirkkaaseen uuteen tulevaisuuteen. Ole tämän kirkkaan alun viestinviejä ihmiskunnalle! Nyt on tämän muutoksen aika ihmiselämässä, tasapainon  palauttamisen ja rakkauden  aika ihmiskunnassa. Työskentele tämän päämäärän  saavuttamiseksi, ja elämäsi tulee varmasti heijastamaan tätä Korkeimman Tietoisuuden kaikkiallaolevaa ja kaikkiin eläviin olentoihin kohdistuvaa rakkautta!