Kestävä talous


Voiko sosiaalisesti ja ympäristöllisesti vastuuton kapitalismi tarjota ratkaisua, joka päästäisi meidät ihmiskuntaa ympäröivistä merkittävistä ongelmista? Paul Hawken, Natural Capitalism –kirjan kirjoittaja, väittää että "Bisnes on tällä hetkellä planeettamme ainoa mekanismi tuottamaan muutoksia, jotka ovat välttämättömiä kääntämään globaalin ympäristön ja talouden rappeutumisen." Tässä Hawken ylireagoi. Olipa sosiaalisesti vastuuntuntoisella bisneksellä tarjottavana mitä tahansa - ja sillähän on paljon - se ei ole tämän ongelman ratkaisu.

Kapitalistinen talous toimii mahdollisuuksien puitteissa, jotka on kuvattu sen perusperiaatteissa. Perus olettamukset, jotka määrittävät kapitalistista paradigmaa (yhteiskuntamallia, teoriaa), ja jotka antavat johdonmukaisuuden sen talousjärjestelmälle, rajoittavat oleellisesti mahdollisuuksia muuttaa järjestelmää. Mitä enemmän ehdotetut uudistukset ovat ristiriidassa kapitalismin perusperiaatteiden kanssa, sitä vaikeampi niitä on toteuttaa.

Kapitalismin perusluonteeseen sisältyvät rajoitukset heikentävät sen kykyä ratkaista niitä vaikeita ongelmia, joita ihmiskunnalla on edessään. Mikä on tuo perusluonne? P. R. Sarkarin havainnon mukaan kapitalismi perustuu "yksilökeskeiseen, voiton motivoimaan psykologiaan" ja tämän psykologian luonnollinen seuraus on hänen mukaansa "rikkauden kartuttaminen muutamien hyödyksi  kaikkien hyvinvoinnin sijaan". Tämä sisäänrakennettu ristiriita - muutamien keräämä vauraus monien hyvinvoinnin kustannuksella - aiheuttaa suurimman osan yhteiskuntaan, yksilöihin ja biosfääriin kohdistuvasta epätasapainosta.

Ihmiskunta on tullut tienhaaraan, missä sen täytyy joko hyväksyä kehitysmalli, joka toimii koko planeetan hyväksi tai jatkaa kaaoksen ja tuhon tiellä. Mikäli valitsemme uudistusten tien, kestävyys, tasa-arvo, universaali kukoistus ja inhimillisten tarpeiden kokonaisvaltaisen tyydyttämisen täytyy virrata elävästi uuden kehitysmallin sisäisestä logiikasta - sen sijaan että se olisi vihreiden verojen, vihreän kuluttajuuden, vastuullisen investoinnin sekä ulkoisen kustannus-tilivastuun monimutkaisen sekoituksen pakottama tuotos, joka huimapäisesti mutta epätoivoisesti pyrkii rajoittamaan voittoperäisen talouden sisäistä ahneutta.

Vaihtoehtoisen talousteorian ominaispiirteitä
Talousfilosofi (ja entinen pappi), Michael Novak, yrityksessään kuvata kauniisti "kapitalismin teologiaa" ottaa kapitalismiin hyvin samankaltaisen näkökannan kuin Winston Churchill otti demokratiaan: kyseessä on "hirvittävä" talousjärjestelmä - paitsi verrattuna vaihtoehtoihin. Novakin päätelmä että ihmiskunta on jumissa kapitalismissa, joka on paras tarjolla oleva vaihtoehto, on vallitseva uudistusliikkeissä jotka kamppailevat pystyäkseen ratkaisemaan kapitalistisen talousjärjestelmän sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset.

Mutta on muita jotka eivät ole olleet niin halukkaita hyväksymään kapitalismin vääjäättömyyttä. Esimerkiksi E.F. Schumacher tavoitteli "ihmisen huomioon ottavaa taloutta" ja taisteli ihmisen mittaisen, hajautetun talousjärjestelmän puolesta. Edistyksellisen hyödyntämisen teoriassa (PROUT) visioidaan myös uusi taloudellinen järjestelmä. Jos ihmiskunnan on ylitettävä kapitalistinen paradigma selviytyäkseen ja kukoistaakseen, minkälaiselta näyttäisi talousmalli joka täyttäisi ihmiskunnan tarpeet optimaalisesti? Tässä on muutamia ydinpiirteitä uudesta talousparadigmasta.

Kosminen perintö
Kapitalismin periaate yksilöllisestä omistajuudesta perustuu materialistiseen vaurauden periaatteeseen. Tämä täytyy korvata henkisellä periaatteella. Kuten Sarkar selittää, periaate "Tämä universumi on luotu korkeimman olemuksen mielikuvituksessa", ja niinpä tämän maailmankaikkeuden omistajuus ei kuulu kenellekään tietylle yksilölle; kaikki on perintöä kaikille. Jokainen elävä olento voi hyödyntää kohtuullisen osan tästä omaisuudesta. Tämä koko elävä maailma on laaja suurperhe, jossa luonto ei ole määrännyt mitään osaa omaisuudesta yhdellekään tietylle yksilölle." Tässä vaurauden periaatteessa yksilöä vaurauden omistajana ei voida hyväksyä absoluuttisena. Jokaisella on oikeus käyttää  maailmankaikkeuden luomaa vaurautta, mutta kukaan ei voi vaatia lopullista omistajuutta. Tämä näkökohta omistajuuteen on sopusoinnussa useimpien alkuperäiskansojen arvojen ja oppiperinteiden kanssa.

Talouden hajauttaminen
Talouden hajauttamisen täytyy olla keskeinen uuden humanistisen talouden päämäärä. Hawkenin luonnollisessa kapitalismissa puhutaan tarpeesta "korvata kansallisesti ja kansainvälisesti tuotetut tavarat tuotteilla jotka tuotetaan paikallisesti ja alueellisesti". Mutta se ei näytä käsittävän kuinka ongelmallista tämä on kapitalistisessa talousjärjestelmässä, jolla on luonnollinen pyrkimys laajentaa markkinoita ja keskittää pääomaa. Kapitalistinen talousjärjestelmä siirtyy vääjäämättömästi kohti globalisaatiota. Sen sijaan ihmis- ja maakeskeinen talous edistää paikallistaloutta.

Työntekijäjohtoinen talous
Kolme tehokkainta tuotannon kannustinta ovat voitonjako, varallisuus ja osallistuminen
päätöksentekoon. Yritysmuoto, jossa nämä kaikki kolme lähestymistapaa ovat maksimoitu, on työntekijöiden omistama ja johtama osuuskunta. Osuuskunnat sopivat parhaiten tuomaan esiin työntekijöiden potentiaalisen tuottavuuden, ja niiden pitäisi olla vallitseva yritysmuoto. Osuuskunnat myös minimoivat työntekijöiden vieraantumisen, edistävät kohtuullista varallisuuden jakoa sekä edesauttavat hajauttamista.

Kulutukseen perustuva talous
Kapitalismi on voittoa tavoitteleva talousjärjestelmä. Voiton tekemistä ei voida sivuuttaa – kuten tapahtui Neuvostoliiton aikaisissa valtiojohtoisissa yrityksissä - mutta sen ei pitäisi myöskään olla ensisijainen taloudellisen toiminnan perusta. Taloudellisen toiminnan ensisijainen tarkoitus pitäisi olla ihmisten tarpeiden tyydyttäminen. Sellainen talousjärjestelmä lisäisi kulutustavaroiden saatavuutta kohtuullisiin hintoihin. Se lisäisi myös ihmisten ostovoimaa ja pitäisi huolta ettei kukaan jää ilman ostovoimaa, jota tarvitaan perustarpeiden hankintaan.

Talousdemokratia
Taloudellisen voiman ja varallisuuden keskittyminen turmelee poliittisen kehityskulun. Rahasidonnaiset pyrkimykset rahoittavat kampanjoita, vaikuttavat lainsäädäntöön ja lahjovat valvovia elimiä. Ja omaisuuden mogulit säilyttävät itsellään viimeisenkin omaisuuspaon veto-oikeuden voiman: jos hallituspolitiikkaa johdetaan niin, että se uhkaa heidän taloudellisia intressejään, he voivat siirtää omaisuutensa pois paikallisesta tai kansallisesta taloudesta jättäen jälkeensä talouden rauniot. Jotta demokraattinen hallinto olisi ”ihmisistä ihmisten kautta ihmisille ”, taloudellisen voiman täytyy hajaantua. Toisin sanoen, demokratia täytyy ulottaa poliittisesta piiristä käsittämään kansan osallistumisen niin omaisuuden kuin taloudellistenkin päätöksien valvontaan.

Itsemäärämisoikeuteen perustuvat alueelliset talousjärjestelmät
Ihmiset voivat parhaiten ohjata sosiaalista ja taloudellista kehitystä, kun he jakavat tiettyjä
yhdistäviä tekijöitä - kuten yhtenäisen kulttuurin, jaetut taloudelliset mahdollisuudet ja ongelmat, samankaltaisen maantieteellisen ympäristön, sekä yhteisen perinnetaustan. Tällaiset tekijät määrittelevät elävästi alueellisia sosioekonomisia yksiköitä. Tällaisissa alueellisissa yksiköissä toteutettava sosiaalinen ja taloudellinen kehitys pystytään paremmin kytkemään tyydyttämään inhimilliset tarpeet. Paikallistalouden kehityksen edellytyksenä on, että aluetalouksilla on kontrolli omaisuuteen ja pääomaan, ja niiden tulee olla vapaita ulkopuolisten taloudellisten voimien määräysvallasta.

Tasapaino
Tasapaino on olennainen asia kaikille eläville järjestelmille. Ihmiskunnan tasapaino täytyy
palauttaa.Tämä pitää paikkansa erityisesti talouden ollessa kyseessä. Kuten Maailman ympäristö- ja kehityskomission katsauksessa esitetään, suurin osa ekosysteemien tuhoutumisesta aiheutuu taloudellisten voimien epätasapainosta. Ihanteellisen talouden pitäisi ilmentää sellaisen prosessin pysyvyyttä jota tavataan luonnon järjestelmissä, eikä häiriintyneitä kasvuprosesseja, joita havaitaan syöpäsoluissa.

Uushumanistiset arvot
Humanistinen filosofia käyttää ihmisen hyvinvointia sosiaalisen hyvän mittarina. Mutta meidän maailmamme ei ole koti vain ihmisille vaan kaikille maapallon elämänmuodoille. Proutin  neohumanistinen arvojärjestelmä tunnustaa kaikkien elävien olentojen eksistentiaaliset olemassaolon oikeudet. Taloudellisen toiminnan ei tulisi rikkoa muiden lajien oikeutta olemassaoloon. Ei riitä että haluamme "taloutta jossa vain ihmisistä on väliä”. Uushumanistinen näkökanta edellyttää, että ihmiskunta on osa laajempaa elämän verkostoa, jossa verkoston vahingoittuminen viime kädessä vaikuttaa myös meihin.

Henkisyyteen perustuva kehityssuunnitelma
Yleensä kestävää kehitystä kuvaavista ja sitä tavoittelevista keskusteluista puuttuu pohdiskelu kehityksen tarkoituksesta. Jos kehityksen tarkoitus on vain lisätä materiaalisia mahdollisuuksia, silloin kestävällä kehityksellä ei saavuteta juuri muuta kuin mahdollisuus ylläpitää materialistista elämäntyyliä ilman ympäristön tuhoutumista. Mutta se ei auta meitä saavuttamaan sisäistä tyydytystä. Tätä varten meidän täytyy määritellä uudelleen käsityksemme kehityksestä – kapeasta fokuksesta materiaalisen tarpeiden lisäämiseksi - sisällyttämään siihen pyrkimys sisäisen tarkoituksen etsimiselle ja  itseoivallukselle. Koska ihmiset eivät voi tavoitella henkistä kasvua ilman kannustavaa materiaalista ympäristöä, henkisyyteen perustuvan kehityksen pitäisi pitää sisällään materiaalisen kehityksen tarpeen tunnustaminen. Kehityksen päämääräksi muodostuu siten pyrkimys edistää sisäisen tarkoituksemme etsintää, eikä täyttää elämäämme asioilla jotka vievät olemassaololtamme tarkoituksen.

Kirkkaampi visio
Kapitalismia uudistavat liikkeet ovat hyväätarkoittavia vastauksia vallitsevaan tarpeeseen löytää vastauksia kapitalismin investointien, tuotannon ja kulutuksen tuhoisiin vaikutuksiin. Vihreä kuluttajaliike, sosiaalisesti vastuullinen sijoittaminen ja eettinen liiketoiminta ansaitsevat yleistä kannatusta. Edistyksellisten ihmisten pitäisi omaksua uusia tapoja kuluttaa ja sijoittaa – synnyttää uusia käyttäytymismalleja ja uusia instituutioita sekä muuttaa vanhaa taloutta sisältä käsin.

Mutta jos me pysähdymme tähän, ihmiskuntaa uhkaavat ongelmat vain pahenevat. Vieläkin syvällisempiä ratkaisuja täytyy kehittää ja soveltaa. Riippumatta siitä miten laajasti kapitalistisen vapaan markkinatalouden sisällä on liikkumatilaa humanisoida tuotantoa, suojella ympäristöä, tukea sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja elävöittää paikallisia yhteisöjä, tämä järjestelmä on yksinkertaisesti sopimaton täyttämään inhimillisiä tarpeita universaalilta pohjalta. Meidän tulisi omaksua vihreiden kapitalistien edistykselliset uudistukset, mutta meidän ei tulisi hyväksyä kapitalismin rajoittavia ja vahingoittavia lähtökohtia, sillä ihmiskunta on todellakin syvällisemmän vision tarpeessa - sellaisen joka ottaa huomioon ihmisen henkisen potentiaalin kokonaisuudessaan.

Ravi Logan