Jälleensyntyminen ja samskara


Kun ihminen jättää fyysisen kehonsa ja lähtee tästä maailmasta, hänellä on taipumus liikkua kohden sitä mikä on hänen mielessään päällimmäisenä. Kun ihminen jättää fyysisen maailman, kaikki nuo piilevät tekojen vastareaktiot hänen sisällään vaikenevat. Tämä tarkoittaa että noilla piilevillä reaktioilla ei ole enää fyysistä käyttövälinettä jolla kommunikoida. Toisin sanoen fyysinen käyttöväline ei enää ole käytettävissä samskaroiden eli reaktioiden ilmaisemiseen tekojen maailmassa. Näin nuo reaktiot varastoituvat mieleen potentiaalisessa muodossa. Näiden ilmentymättömien reaktioiden aikaansaama työntövoima sinkoaa fyysistä kehoa vailla olevan mielen kohden seuraavaa syntymistä fyysiselle tasolle,jotta reaktiot voisivat löytää käyttövälineen jonka kautta ne voisivat ilmentää itseään. Mielen hallitseva taipumus, mielen hallitseva reaktio, määrittelee ihmisen edelleen kehittymisen suunnan.

Kun elävä olento ottaa fyysisen muodon, tuosta muodosta tulee heidän halujensa ja tarpeittensa ilmaisuväline.  Jälleensyntymisteorian mukaan aluksi ovat teot ja niiden vastareaktiot, jotka varastoituvat mieleen. Kun fyysinen keho menetetään, nuo piilevät reaktiot vauhdittavat kehittyvää mieltä kohden uutta sopivaa fyysistä välinettä saavuttaakseen täyttymyksensä. Näin kehittyvä mieli kulkee yhdestä fyysisestä ilmaisuvälineestä toiseen ja niin edelleen. Tähän ei sisälly erehtymisen mahdollisuutta; kyseessä on hyvin tieteellinen liike, joka perustuu perustavaa laatua oleviin operatiivisiin prinsiippeihin, jotka ovat luodun maailmankaikkeuden rakenteen perusta.

Teoria jälleensyntymisestä ei ole uusi; sen ovat tunteneet  kautta aikojen ne joilla on intuitiivista kykyä ymmärtää ilmentyneen maailman operatiivisia voimia. Nuo voimat itse asiassa hallitsevat tätä maailmaa.Nuo perusprinsiipit jotka ovat perustana olemassaololle, evoluutiolle, säätelevät myös ihmisen kuolemaa. Noiden prinsiippien vaikutuksesta  tietoisuuden evoluution kulkee hienosyisestä materiaan ja takaisin materiasta hienosyiseen.

Kun yksilömieli syntyy materiaalisen maaailmankaikkeuden rakennuspalikoista, tuo elävä aine, tuo hienosyinen elämänvoima, ottaa itselleen eräänlaisen mentaalisen liikevoiman, ja kun fyysinen muoto tulee monimuotoisemmaksi, siihen liittyneen mielen monimuotoisuus jatkuvasti lisääntyy. Elävien olentojen tulee kehittyä, ja kun ne kehittyvät, ne omaksuvat muotoja jotka ovat yhä monimuotoisempia, komplisoidumpia. Kun niiden omaksumat muodot tulevat monimuotoisemmiksi, mielen halut ja inhot  kasvavat. Yksilön mieli tulee yhä hienosyisemmäksi joka syntymän kautta, joka tapahtuu yhä monimuotoisempaan fyysiseen struktuuriin.

Kun yksilö mieli on jonkin verran kehittynyt, mentaalisen kehityksen aste laajenee. Laajentuneen mielen tulee löytää keho, joka voi suoda sijan koko sen potentiaalille, ja kun tietty vaihe on saavutettu, tulee tarve ihmiskehoon, toisin sanoen fyysiseen rakenteeseen, joka suo mahdollisuuden itsensätiedostamiseen. On olemassa vain yksi ero niiden elävien olentojen, jotka ottavat eläimen kehon ja niiden jotka ottavat ihmiskehon. Tämä ero on se kognitiivisen tietoisuuden aste, jota ne pystyvät ilmentämään. Ihmisellä on suurempi kapasiteetti kognitiiviseen tietoisuuteen, hänellä on kyky itsensä tiedostamiseen. Ihminen voi kysyä: "Kuka minä olen, kuka on se joka kokee tätä maailmaa?" Juuri tämä ominaisuus suo elävälle olennolle kyvyn tehdä henkisiä harjoituksia. Tämä mentaalinen kyky vetää rajaviivan ihmisen ja eläimen välille. Kun elävä olento on kehittänyt monimutkaisemman mentaalisen struktuurin, sen täytyy syntyä yhä uudelleen ja uudelleen ilmentääkseen mielensä halujen ja inhojen monimutkaisia kuvioita. Nämä monimutkaistuvat joka syntymältä. Kun saavutetaan ihmismuoto, niistä on tullut hyvin sofistikoituja ja niillä on mentaalisesti sofistikoidut ilmenemismuodot.

Mainitsin, että kun elävä olento syntyy ihmiskehoon, on saatavilla paljon hienompi ja monimutkaisempi fyysinen struktuuri, ja sen johdosta syntyy kyky itsensätiedostamiseen. Mutta ihmisen valittavana on, ryhtyykö hän harjoittamaan tätä tietoisuuden kykyään vai suuntautuuko hän eläimellisten halujen tyydyttämiseen, halujen, jotka ovat hallinneet häntä vuosimiljoonien ajan ennen ihmiseksi syntymistä. Jokaisen ihmisen täytyy tehdä ratkaisu itse, ja siihen suuntaan mihin hän mielensä asettaa, hän myös liikkuu fyysisen kuolemansa hetkellä, mikä antaa suunnan hänen tulevalle syntymälleen.

Tämä jälleensyntymisteoria on hyvin perustavaa laatua oleva. Jos elävä olento on kehittänyt tiedostamiskykyään, hän voi tulevaisuudessa syntyä ei-fyysiseen, hienosyiseen maailmaan, suprapsyykkiselle alueelle, taivaalliselle tasolle. Tai hän voi syntyä deevaksi, henkiolennoksi, joka auttaa ja ohjaa eläviä olentoja. Hän voi toimia hienosyisessä muodossa, koska hänen värähtelynsä on puhdistunut. Hän ei enää tarvitse karkeaa fyysistä muotoa ilmentämään mielensä piileviä reaktioita, ja niin hän syntyy ei-fyysiselle olemassaolon alueelle, ja tuossa hienosyisessä kehossa hän ilmentää mielensä piileviä reaktioita. Jälleensyntyminen ei siis kata vain fyysistä tasoa, vaan myös hienosyisiä maailmoja, joissa ne olennot, joilla on hienosyisempiä haluja, löytävät sopivan ilmaisutavan.

Tähän hienosyiseen jälleensyntymiseen liittyy eräs hyvin merkittävä tekijä. Kun elävä olento, jota motivoivat hienosyiset halut, syntyy ei-fyysiseen kehoon, hän voi ilmentää mielen reaktioita, hän voi palvella eläviä olentoja, hän voi tehdä monia tekoja, jotka eivät ole fyysisellä tasolla. Mutta on tosiasia, että tässä mentaalisessa kehossa hienosyisillä tasoilla on olemassa rajat evoluutiolle. Jotta voisi saavuttaa täydellisen itsensäoivaltamisen tilan, on tarpeellista omata ihmiskeho, itsensätiedostava ilmaisuväline fyysisessä maailmassa. Hienosyinen olento voi saada suurta mielihyvää taivaallisissa maailmoissa, mutta kun kaipuu Korkeimpaan tulee niin suureksi että häntä nämä ilot eivät enää tyydytä, hän vielä kerran ottaa ihmishahmon, syntyy vielä kerran ihmiskehoon. Kun hän tekee tämän, kaikki ne hyvät ansiot joita hän on saanut hienosyisellä tasolla saavat ilmaisunsa fyysisessä todellisuudessa: hän on kaikkein hienosyisin, kaikkein suloisin ihminen. Silti hänen on välttämättömyyden pakosta tultava tähän fyysiseen maailmaan, jotta hän voi purkaa jopa nämä hienosyisen tason hienosyiset kahleet ja saavuttaa täydellisen itsensätiedostamisen, täydellisen sulautumisen Äärettömään.

Kun tämä tapahtuu, pieni sulautuu Suureen. Evoluution introverttinen vaihe löytää kulminaatiopisteensä. Jälleensyntymisen lait lakkaavat, ja tietoisuus, joka oli suljettu kehittyvään mieleen, sulautuu Äärettömään. Mieli joka oli pieni, hukkuu kosmiseen valtamereen ja jälleensyntymisen lait lakkaavat toimimasta. Jotta voisi ymmärtää jälleensyntymisteorian, on oleellista että ymmärtää evoluution.
 

Samskaroiden ilmentäminen


Puhun uudelleen jälleensyntymisestä ja lisään muutamia näkökohtia tähän aiheeseen.

Kun ihminen saa uuden kehon, sen tulee olla yhteensopiva mielen halujen kanssa, jotka ihmisen tulee ilmentää fyysisesti.

Ajatellaan, että tietyllä yksilöllä on mielessään tietty halu. Hänen halunsa on saavuttaa suurta menestystä urheilun alalla, hän haluaa suureksi urheilijaksi. Hänen halunsa on hyvin vilpitön. Niinpä henkilön, jolla on tällainen halu päällimmäisenä, tulee ottaa keho, jolla on kapasiteettia urheilusuorituksiin. Hän ei voi ottaa ei-urheilullista kehoa, tai muuten tuo samskara ei voi ilmentyä. Niinpä kun hän syntyy kehoon, joka  kasvaa vahvaksi ja terveeksi ja joka perintötekijöidensä vuoksi sopii hyvin urheilijan kehoksi.

Kun on kyseessä toinen henkilö, jolla on ylenpalttinen syyllisyydentunne - hän on tehnyt jonkun teon menneisyydessä, ja sen vastareaktiona hänellä on voimakas syyllisyydentunne ja hän tuntee ettei hän ole minkään arvoinen - tämä henkilö ottaa fyysisen struktuurin olosuhteisiin, joka suo mahdollisuuden vastareaktion, psyykeä dominoivan  syyllisyydentunteen, ilmentymiseen. Hän voi syntyä johonkin köyhään ympäristöön, missä hän ei voi saada kunnon ravintoa. Hän ei saa kunnollista terveydenhuoltoa. Häntä käytetään hyväksi. Syyllisyydentunteet, tunne siitä että on tehnyt rikoksen ja on arvoton saamaan kunnollista kohtelua, manifestoituu fyysisessä maailmassa. Näin ihminen voi tietoisesti kokea nuo tunteet, jotka ovat mielessä, alitajunnassa.  Kun hän kokee nuo tunteet fyysisellä tasolla, voidaan ne tuoda tietoiseen mieleen. Hän saattaa ajatella:"Olen kärsinyt niin paljon, koska olen syntynyt toisen luokan kansalaiseksi, koska minua on käytetty hyväksi, koska minulla ei ole ollut tilaisuutta. Miksi nämä onnettomuudet ovat minua kohdanneet?" Mutta itse asiassa olosuhteet ovat sellaiset, koska ne lieventävät  henkilön mielen voimakasta syyllisyydentunnetta. Kun nuo tunteet tulevat, tulee myös hienonhieno tunne: "Olen maksanut velkani. Olen kärsinyt, ja nyt olen maksanut velkani.Minun ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä." Ja niin tuo syyllisyys haihtuu tuossa kärsimyksessä.

Tällä tavoin  mielen sokkeloiden monet erilaiset samskarat ilmentyvät fyysisessä maailmassa, saavat ilmaisunsa ja häviävät. Mutta on yksi ongelma. Kun ne häviävät tällä tavoin ihmisen ollessa kiintynyt teon tekemiseen eli hän kokee olevansa teon tekijä, silloin ne ovat syynä tuleviin samskaroihin.

Ajatellaan että syyllisyydentuntoinen ihminen syntyi vaikeisiin olosuhteisiin. Hän kärsi paljon, jokainen käytti häntä hyväkseen. Hän sanoo itselleen:"Olen kokenut niin paljon tuskaa. Miksi Jumala on tehnyt tämän minulle? Miksi olen kärsinyt tällä tavoin?" Mutta tuon ajatuksen alla on tunne: "En tarvitse enää syyllisyydentunnetta, olen kärsinyt tarpeeksi, olen tehnyt tilini selväksi." Näin alkuperäinen samskara - syyllisyydentunne - on hävinnyt. Mutta nyt ongelmana on tunne "Minua on riistetty, olen kärsinyt." Siis ei ole pelkästään tunne siitä että syyllisyys on hävinnyt, vaan on katkeruudentunne niitä kohtaan jotka ovat saaneet hänet kärsimään. Tämän katkeruuden johdosta yksilön mieleen syntyy samskara. "Etsin tilaisuutta ilmentää kokemani julman kohtelun aiheuttamaa katkeruutta. Toivon että ne jotka ovat kohdelleet minua sillä tavoin, saavat itse kokea saman." Kostonhalu voi syntyä mieleen, halu katkeruuden tyydyttämiseen. Ja niin jälleen tuo reaktio tulee ilmentää maailmassa, joko samassa elämässä tai seuraavassa. Näin tämä jatkuu yhä edelleen. Ketju on loputon. Maailmaan kiinnittymisen kahleet takertuvat ihmiseen ja kutovat hänet luodun maailmankaikkeuden verkkoon, maailman, jossa hän kokee elämän ilot ja kärsimykset.

Nämä samskarat ovat liikevoima, joka sinkoaa elävän olennon eteenpäin syntymästä toiseen, tilanteesta toiseen. Mutta samskaroiden ohella  on toinenkin seikka jolla on hyvin merkittävä vaikutus yksilön kehitykseen. Se on Korkeimman Tietoisuuden vetovoima, kutsu. Se myös vaikuttaa ihmisen kehitykseen. Se on kuin kuun vaikutus vuorovesiin. Se vetää ihmisiä, eläviä olentoja puoleensa. Tämä vetovoima vaikuttaa joka hetki eläviin olentoihin. Aivan kuten vuorovedet liikkuvat kuun vetovoiman vaikutuksesta, elävät olennot vastaavat Parama Purusan vetovoimaan. Hän vetää eläviä olentoja puoleensa, heitä houkutellen: "Tulkaa tulkaa kaikki minun luokseni. Haluan teidät luokseni, tulkaa, tulkaa", hän sanoo eläville olennoille. Ja Hänen kielensä on hyvin laaja. Hän voi käyttää sanoja. Hän voi tulla elävän olennon muodossa, ihmisen, eläimen, kasvin muodossa. Hän voi tulla mielen sisällä. Hän voi tulla tähdissä. Hän voi tulla niin monella tavalla vetämään elävää olentoa puoleensa. Tämä koko maailmankaikkeus on Hänen ilmenemismuotoansa. Hän voi tulla missä tahansa muodossa Hän haluaa.

Niinpä on kaksi vaikuttavaa voimaa elävän olennon evoluutiossa. Toinen on yksilömielen sisäinen samskaroiden liikevoima, joka sinkoaa elävää olentoa alati eteenpäin, eteenpäin tyydyttämään tyydyttämättä jääneitä haluja, kokemaan kokematta jääneitä kokemuksia. Ja toinen on Ylimmän Tietoisuuden magneettinen vetovoima vaikuttaen kaikkien elävien olentojen mieliin. Tämä myös vetää olentoa eteenpäin evoluution tietä kohden Ääretöntä Tietoisuutta.

Älä luule olevasi menneiden tekojesi avuton uhri, sillä näin ei ole. Vaikka saatat joutua loputtomasti kiinni toiminnan ja vastareaktion kehään, silti kosminen voima vetää sinua, ja jos vastaat siihen, voit vapautua reaktioiden loputtoman ketjun kahleista. Älä koskaan ajattele, että tilanteesi on toivoton. Tilanne muuttuu väistämättä, jos niin vain haluat. Rakkaudella ei ole rajoja. Jumalainen rakkaus ei tunne rajoja. Se on jokaisen ulottuvilla, joka haluaa sen kokea. Vaikka olisit pahin synnintekijä, pahin rikollinen, silti voit kokea tämän rakkauden. Sinun tulee vain antaa itsesi koko sydämestäsi tuolle Jumalaiselle Ilmaukselle.

Älä koskaan antaudu tappiomielialan valtaan, älä koskaan tunne että tilanteesi on toivoton, koska näin ei ole. Se ei ole toivoton, se on hyvin toiveikas, hyvin kirkas. Jos haluat kokea jumalaista onnea, kestävää onnea, jos haluat vapautua teon ja reaktion loputtomasta kahleesta, käänny Jumalaisen Isän, Jumalaisen Äidin puoleen ja sano: "Oi Korkein, annan Sinulle kaikki mitä minulla on. En enää pidä näitä asioita ominani. Nämä teot ja niiden vastareaktiot, annan ne Sinulle. Ota minut omaksesi." Korkein Olemus kuulee varmasti kutsusi, kuuntelee sinua ja antaa rakkautesi sinulle.